Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Miettivänä lymyin kauniin Naisen syliin hentohon; Armaan rakkaat, kalvaat kasvot Punas kulta auringon. Kannel helkkyi, pojat lauloi, Ihmeellinen iloisuus! Taivas siinsi kirkkahammin, Sieluun aukes avaruus. Satumaisna siirtyi metsät, Linnat, vaarat rantaman; Kaikki nuo näin päilyvinä Silmäteräss' armahan.
Siten puhjennunna kukka armas, Rajutuulten tuudittaman' ollen, Ujost' aukeneepi auringolle, Valon, elon ikikantajalle. Silloin katsos! kuni Memnon-patsas Aurinkoisen ensi sätehestä Helähtääpi ilo-soitantohon, Sydämmestä ani hehkuvasta, Niinpä ihmeruusun kieli aukes, Sanat sulivat sen sulosuussa! Kansa kuuli ihastellen Kuuli äidinkieltä, Kuinka tunne tulkitsevi Suomalaisen mieltä.
Totuuden mä lassa kyllä Omaavani luulin; Luulin sitä luojan laiksi, Mitä muilta kuulin: Elo näytti huokealta, Varmalta ja valoisalta Loisti vasten vastaisuutta Mutta, mutta Syömmeen syttyi epäilys. Tuet vanhat maahan murtui, Kaikki varmuus raukes, Pohjatonna aatteen meri Allani mun aukes. Kaikki suistui, minä yksin Seisoin vielä epäilyksin Tuijotellen ulapalle Aukealle, Kuss' on kaikki häilyvää.
Yhäti juostiin, puuhattiin, Kuin milloin ovi aukaistiin, Niin ilo syntyi kaikuvainen. Mut ovi pantiin lukkohon, Avaimen reiäst' tirkistimme. Se tavattoman ahdas on, Ja selvän saanti mahdoton, Me kokeemme tok' uudistimme. Jo ovi aukes vihdoinkin, Salissa seisoi joulukuusi, Säteili valo ihanin, Oksissa loisti tähdetkin, Aiottiin alkaa leikki uusi.
Siinä, miekkoisena kallistaen pääni, Lapsukaisen kiharia kiemailin; Onneani kuvaelin ääretöntä, Muistin murheet menneheet ja unohdin; Kohos silmihiini autuitten kyynel, Juoksi kyynel lapsen kultakihariin, Kyynel juoksi, laulu kaikui, torvet soivat, Koska aukes ovi Onnelan Neitoselle kyynelien maasta.
Mut myöskään niin ei väärä ollut mikään suhteessa henkilöön, sen kärsineesen, jok' yhtyneenä oli luontoon tuohon. Yks työ siis tuotti eri tuloksia; kun mieleen Jumalan ja Judan oli tuo kuolo, vapis maa ja Taivas aukes. Nyt sulle outoa ei olle enää, kun sanotaan, ett' oikeus-istuin ylin sittemmin kosti koston oikeankin.
Kävimme alas sillan päästä, missä se rantaan kahdeksanteen johtaa; siinä minulle aukes uuden kuilun syvyys. Niin kauhistavan siellä käärmeläjän ja lajeiltaan niin erilaisen näin ma, sen muisto että veren vielä hyytää. Ei erämaassa Libyan niin paljon lie kyitä, käärmehiä piston, polton, ei matajoita purun myrkyllisen;
Astui seppo allamielin, itkuvirttä vieritellen, astui päivän järven päitä, toisen vaaroja vaelsi, niin päivänä kolmantena suo suuri etehen aukes.
tasanko eessä aukes, autiompi kuin korpipolku; uupunut ma olin, molemmat tiestä epävarmat aivan.
Potkas Vorna vuoteellansa, orret murtui, köydet aukes, ponnistihe voimassansa, pankon paadet maahan raukes, seisoi eessä naisen nuoren niinkuin synkkä aarnihonka, niinkuin myrsky päällä vuoren taikka pitkän pilven lonka.
Päivän Sana
Muut Etsivät