Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Heti kun katsoit, hylkäs taivas sun, Ja Hornan suu sinulle aukes! Hurskas sauva! Miksi, miksi. Sinut miekkaan vaihdoin pois! Pyhä tammi! Lehväis kieltä Jos en koskaan kuullut ois! Taivaan korkeus! Miks sinä Mulle satuit näkymään! Ota kruunus, ota, minä Sit' en kelpaa pitämään! Oi, ma avoinna näin taivaan, Autuaitten kasvot näin! Sentään maassa toivon' asuu, Taivas pois on mielestäin!
FAUST. Mun tunnet, niin no joutuos! MARGAREETA. Ulosko? FAUST. Vapauteen! MARGAREETA. Jos siell' on hauta. Senpä yötä Ja tyyntä unta vaitelen. Täält' ikilepohon kuljen vaan En toisialle jalkaakaan. Nyt lähdet, Henrik! Voi, jos pääsis myötä! FAUST. Sä pääset! Tahdo vaan! Ovi sulle aukes! MARGAREETA. En mennä saa: mun toivo aikaa raukes! Mit' auttaa karku? Ne kumminkin mun vainuu.
Totuuden mä lassa kyllä omaavani luulin; luulin sitä luojan laiksi, mitä muilta kuulin; elo näytti huokealta, varmalta ja valoisalta loisti vasten vastaisuutta mutta, mutta rintaan syntyi epäilys. Tuet vanhat maahan murtui, kaikki varmuus raukes, pohjatonna aatteen meri allani mun aukes. Kaikki suistui, minä yksin seisoin vielä epäilyksin tuijotellen ulapalle aukealle, kuss' on kaikki häilyvää.
Ja takaa kaikkein kuului: »Ennen täytyi sen kansan kuolla, jolle aukes meri, kuin lapset sen sai nähdä Jordan-joen.» Ja sitten: »Kansa, mi Ankiseen pojan kerällä kestänyt ei loppuun saakka, elämän itselleen loi maineettoman.» Kun meistä loitonneet nuo varjot oli niin paljon, ettei näkyneet ne enää, mun sisälläni aatos uusi syntyi,
Hän sitten käsin kaksin tarttui minuun, mun nosti ryntäilleen ja kantoi ylös taas tietä, äsken alas astumaansa. Väsynyt ei mua hoivaamaan hän ennen kuin kaaren kukkulalla, neljänneltä mi päälle viidennen vie harjantehen. Sievästi siihen laski taakan rakkaan, varoen, vuoksi törmän tuiman, jyrkän, jot' tuskin pukki oisi nousta voinut. Ja siitä toinen alho mulle aukes. Kahdeskymmenes laulu
tasanko eessä aukes, autiompi kuin korpipolku; uupunut ma olin, molemmat tiestä epävarmat aivan.
Ken syyllisempi on kuin se, ken suree oikeuden jumalaisen voittotöitä? Pääs nosta pystyyn, miesi nää min alla maa aukes eessä Teban kansan silmäin, ja kaikki huusivat: 'Sa minne syöksyt Amphiaraus? Miksi taiston jätät? Mut laannut ei hän vierimästä ennen kuin luona Minoksen, mi kaikki korjaa.
Oli hetket huvat kuin tuulten tuvat, kävi mielikuvat kuin vyöryt veen, kaikk' kahleet laukes, maan kammot raukes, rajat yöhön aukes ja rakkauteen. Oli huokaus huolen, ma luulin, kuolen, jään tuollepuolen ma Tuonen vuon, mut sentään palaan: niin luokses halaan, jos sen ma salaan tai julki tuon!
Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes, Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö: Siell' ensin silmäni aukes, Siell' leikin lasna ma rantamalla, Siell' lepää heimoni nurmen alla, Ja siellä neitonen Karjalan Sai lempeni leimuamaan.
Jos sinä päivänä ois, jona ensiks silmäni aukes, riehuva tullutkin väkipuuska ja pois minut vienyt vuorten keskeen tai meren tyrskyyn meuruavaiseen aaltojen ahmata, ennenkuin tuhot nää minä tuotin! Vaan ikivallat kosk' ovat nää pahat sallimat säänneet, josp' edes uljaamman minä miehen puoliso oisin, pilkka jok' ihmisien ei ois, ei syy monen moitteen!
Päivän Sana
Muut Etsivät