Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Sen salot kuin siniset on, puut kuinka tuuheat, ja kuin humina hongikon syv' on ja jylhä, ponneton, ja tuulet lauhkeat! Ja kussa tähdet tuikkavat kovalla talvella, ja kussa Pohjan valkeat suloisemmasti suihkavat kuin Savon taivaalla? Tok' yhtä vielä muistelen, sen suihke armaampi, se silmä on Savottaren, johonka taivas loistehen ja sinens' yhdisti.
Jo Runokokeissa oli Kasimir Leino nykyaikaisena vapaa-ajattelijana esiintynyt. Tuossa kauniissa runossa Sunnuntaina hän jo oli ylpeästi tunnustanut, että maailman avaruus oli hänelle armaampi kuin kirkon kolkkous, luonnon hiljaisuus rakkaampi kuin virret messu-rahvaan.
Maani etu Pyhempi, hellemp', armaampi on mulle Kun henkeni, kuin kalliin vaimon arvo, Kuin hänen kohtuns' sikiö ja omain Mun lanteitteni aarre. Siis, jos sanon SICINIUS. Kyll' aikehenne tunnemme. No, mitä? BRUTUS. Ei mitäkään; maanpakolainen on hän Vihollisena kansansa ja maansa: Se päätös on. KANSALAINEN. Se päätös on, se päätös on.
Mutta Annikki tahtoi leikkiä murheella, ei pelännyt sen kostoa. Ja Elämä antoi Annikin aavistaa, millaista oli murhe ja epätoivo. Kun nälkä kaatoi kansaa ja taudit raivosivat, tulivat kamalat viestit Annikin kuuluville. Ja Annikki pukeutui surupukuun ja itki säälin kyyneleitä. Kaunis oli ollut hymyilevä Annikki, mutta kauniimpi vielä ja armaampi oli kyynelsilmäinen Annikki!
ASARIA. Mi kalliimpi kuin sisar Ja armaampi kuin äiti mulle on. OBADJA. Rukoilkaa hälle Jahven suojelusta! Jos voin, niin saatan teille hänet kohta, Kun hetkeks poistutte. AMARIA. Mut hetkeks vain. Sa seisot äänetönnä, hurskas mies. MIKA. En muuta voi, kun saastaisuuden virta Tääll' yli äyräittensä tulvehtii, Ja kirkkauden kaupungista tuolta Soi: Pyhä! Pyhä! aina sieluuni.
"Olkoon kaikki muut minun puolestani viisaampia, mailmantaitoisempia ja arvokkaimpia", sanoi Lents lopuksi, "mutta kukaan mies mailmassa ei voi olla aviopuolisollensa armaampi, ei voi vaimoansa enemmän eikä uskollisemmasti rakastaa kuin minä". YHDEKS
Siksi on isänmaa omaa äitiämmekin armaampi, koska se sisältää kokonaisen kansan entisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Jotkut sanovat, että isänmaanrakkaus olisi vanhettunut tunne, sivistyksen liikakasvi, joka olisi leikattava pois kansojen sydämistä, niin sitten muka valloitushimokin sammuisi.
Poika painoi poskensa äidin poskeen ja puna nousi äidin poskille, entistä armaampi. Mutta lisää tahtoi Surutar. "Kirkkaat ovat poikasi silmät, himmeät minun. Vien loiston hänen silmistään." "Oi Surutar, katso. Kirkkaathan ovat minunkin silmäni. Ota loisto niistä. Säästä nuoren poikani silmät!" rukoili äiti. Ja Surutar vei loiston äidin silmistä. "Emoni kallis, minne häipyi silmäisi loisto?
Armaampi onko kukkain kuiske hellä Vai metsän humu säällä myrskyisellä? Ma ihailen, kun soivat tuulten torvet, Kun virteen suureen yhtyy kaikki, korvet Kuorossa. Miks' ihailenkaan myrskyä, en tiedä. Se ehtinythän on niin paljon viedä. Siks' ehkä, kun tutuimmalta soiden Eloni tarinaa se pauhinoiden Kertovi! Ei kauvan viihdy maissa merimiesi: Mer' aava, suur' on hälle kotiliesi.
Soi hälle jumalten virsi, kuoro taivon tähti-täyden: "Onko nyt parempi olla, liekö armaampi asua viidakoissa vierahissa, uppo oudoilla ovilla, kuin oli olla Kuun povella, Kuun on kummuilla levätä luona talven tuttavamman, syksyn kylmänkin sylissä, sydän-yössä ystävässä, onnessa oman elämän?"
Päivän Sana
Muut Etsivät