Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Tuopi välistä tuhlaajapoikana takaisinkin. Samassa he huomasivat Anteron veneessä, katselivat kaukaa, tulematta luo. Kukapa siinä tuossa veneessä makaa? Antaapa hänen olla mikä lienee humalainen ... herra näkyy olevan ... tottapahan selviää. Antero ei saanut ilmaistuksi itseään, ei saanut noustuksi ja sanotuksi... Silloin kuului kolmas ääni vähän loitompaa, Helanderin, kutsuen isäntiä eineelle.
Anteron toinen ajatus oli, miten tätä tapausta voitaisiin hyväksi käyttää asiassa, joka oli tekeillä; ja kolmas ajatus, joka samassa kypsyi päätökseen, kun hän kantoi kauppiaan hänen vuoteelleen, kuului näin: "Asiain näin ollen voimme turvallisemmasti saada tavarat säilöön. Ja jos kauppias kuolee, onpa kolera-rutto hänet tappanut".
Sillä eikö tekoa tuomita vaikuttimien mukaan eikä seurauksien? Emmekö tahtoneet oikeutta puolustaa ja vääryyttä vastustaa? Lauri oli noussut ja seisoi Anteron edessä, pää kattoa hipoen. Oikeutta puolustaa, mutta väärää oikeutta ja väärällä tavalla. Väärällä tavalla, sitä sinä aina... Lauri heittäytyi takaisin vuoteeseen. Oltiin vaiti pitkän aikaa. Vai sinä tutkit raamatuita?
Kapteeni joi Anteron maljan ja toivotti hänelle onnea. Hän tunnusti niin iloisesti kuin se hänelle oli mahdollista, että hän perintö-toiveissaan oli pettynyt; "mutta", lisäsi hän "sukulaisena tahdon teitä kohdella, semmoisena olen käskenyt teidät minun luokseni tänään". Kapteenin pienet silmät paloivat kummallisesti, kun hän tämän toivotuksen lausui.
Robert näki Laurin ja Anteron lähtevän ja meni heidän jälkeensä. Thure ja Anette seurasivat mukana. He menivät kirkolle päin. Robert, sinä et saa mennä ilman palttoota, sinä vilustut, huusi ruustinna hänen jälkeensä, mutta Robert ei välittänyt. Kuulkaa miehet, mikä teidän on mikä teitä oikein vaivaa? kysyi Robert. Ei meitä mikään vaivaa.
Miihkali katsoi hänen kalpeihin kasvoihinsa ja jatkoi: »Teillä on suuri voima itsessänne, suurempi kuin kellään muulla uskon olevan. Menkää sen voimanne kanssa Jumalan tykö, niin on hän auttava teitä.» »Minä olen niin yksinäni.» Anteron äiti ymmärsi sen surun ja riensi tavallansa lohduttamaan. »Kyllä teillä on yksi jos tahdotte. Turvatkaa minuun ja kulkekaamme yhdessä.
Yhä enemmän astui Anteron eteen vaivaava kysymys, eikö Karoliina ehkä vain hienotunteisuudesta ollut tahtonut päästää häntä tästä velvollisuudesta. Antero puolusteli itseään sillä, että hänhän oli kysynyt, tarvittaisiinko häntä täällä, ja siis tarjoutunut jäämään. Karoliina itse ei ehkä ollut sitä ajatellutkaan.
Eihän nyt ... elä nyt... Mutta Karoliina meni itkien pois. He istuivat taas ruohopenkillä suuren koivun alla... Vaikka olikin kauhistunut omia ajatuksiaan, viehättyi Karoliina kuitenkin näinä päivinä tuudittamaan itseänsä Anteron unelmaan. Hän tahtoi sittenkin kuvitella, että tämä oli heidän yhteinen kotinsa.
Vietetään nuotiotulen ääressä saaren rannalla yö ja tuumitaan ja filosofeerataan! Minä ehkä menen kuitenkin maata. Mene sinä vaan, mene vaan, siellä on tila valmis tuvan lattialla. Jos tahdot lektyyriä, niin löydät sitä pääsi päältä. Ukko lähti meloa lupittamaan, kokka täynnä verkkoja. Jos tuo mies taas on tuommoinen ... ja se taas järkytti Anteron äskeistä käsitystä hänestä.
Kauppias mietti siinä pitäisikö hänen selittämän tämä asia Anterolle. Oli siinä kapteenin kirjeessä vähän muutakin, ja se sai kauppiaan päättämään. "Tyhjennä molemmat rantamakasiinit, mutta niin, ettei sitä kukaan huomaa" seisoi kirjeessä. Mutta miten voisi tämä tapahtua Anteron tietämättä, ja hän eikö hän kysyisi siihen syytä?
Päivän Sana
Muut Etsivät