Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Anteron lukiessa sanoi Lauri: Siellä ei ole kuin yksi ainoa oikea mies, Thure! Siinä on poikaa! Siinä on terästä siinä hennossa varressa. Minä aavistan, että tulee käymään niinkuin pelätään, sanoi Antero laskien kirjeen pöydälle. Sitä ei voida ainoastaan sanoa meidän syyksemme, vaan se todella onkin sitä; joskaan ei kokonaan, niin ainakin osaksi. Jaa, en tiedä.
Ei se ole muuta kuin että hän pelkää tulevia käräjiä ... siinä koko juttu! Kuinka saattaa mamma semmoista! Yhtä hyvin kuin sinäkin saatat... Elkää nyt taas siitä riidelkö... Rovasti kuului kävelevän salissa ja puhaltavan kynttilöitä sammuksiin ja sitten menevän maata. Ruustinna nousi ja meni hänkin. Hanna tyhjensi pöydän ja katosi. Naimi ja Kaarina jäivät vielä istumaan Laurin ja Anteron kanssa.
Lauri näytti kuin suuttuvan ja kääntyi kiivaasti pois. Silloin huusi vanha mies hänen jälkeensä: Tule meille, niin lähdetään yhdessä etsimään mutta elä tule tyhjin suin! Sillalta kuului taas humalaisten hoilotusta. Anteron mieleen iski yht'äkkiä Rajavaaran isännän kuvaus hänen ankarasta isästään, joka sanallaan sitoi raa'an kansan ja herätti heidät parempaan elämään.
Kohta heidän jälestään tuli samaa käytävää herrain penkin ohitse Helanderin Maria ja Hanna ja eräs kolmas, Karoliina, Anteron sisar, jonka tulon hän oli kokonaan unohtanut. Ruustinna teki heille merkkejä, että tulisivat heidän penkkiinsä. Mutta he menivät ohi ja istuutuivat takana olevan penkin suuhun, jossa muutamat körttipukuiset vaimot heti tekivät heille tilaa.
Pieni ja köyhä se oli, mutta lapset ja minä saimme Anteron heltymään, niin että hän päätti purkaa kauppansa Löfvingin kanssa. Joulupäivänä tuli Löfving meille katsomaan poikaansa, jota hän ei ollut nähnyt viiteen vuoteen. Poika pelkäsi isäänsä, ja siitä hän oli kovin pahoillaan.
Jos minä nyt puolen vuotta teen työtä tunnelissa, saatan säästää itselleni joukon yli tuhannen frankia; semmoinen rahasumma riittää, päästäkseni kotona itsenäiseksi." Anteron aivojen läpi lensi kuin salama, ja sydämmessänsä oli kuin uusi, kirkas päivä olisi noussut elämänsä radalle.
Hänen silmissään hehkui kuumeen tuli: Ja minun täytyy pelastaa heidät, jotka eivät hänestä mitään tiedä! Mutta ei hän vielä näyttänyt olevan varma itsestään, laimentui, uupui, tuli Anteron luo kuin neuvoa kysyen, koettaen itse vielä rauhoittaa itseään: Sano, mitä on minun tekeminen? Mikä on tässä kaikessa oikein ja mikä väärin?
Sillä muutaman päivän kuluttua sai kauppias Anterolta tietää, että rantamakasiinit olivat tyhjät; että lattian laudat siinä olivat irroillaan, jotta ne aivan hyvin voisivat peittää, jos mitä niiden alle uskottaisiin. Kauppias ei tuohon Anteron ilmoitukseen mitään vastannut; mutta hän palkitsi häntä lukemalla hänelle uuden kirjeen, minkä hän vasta oli saanut.
Mamman kanssa oli vaikeampi, häntä on minun sääli, hän ei vielä usko sen toteutuvan ei ole nyt Snellmanilla eikä Lönnrotilla suurta arvoa hänen silmissään se on heidän syynsä se oli se Snellmanin puhe, sanoo hän. Sinä sait Snellmanilta kirjeen? Mitä hän kirjoittaa? Hän ei huomannut Anteron hajamielisyyttä.
Kirkon ovella hän oli sanonut Marialle: »Kyllä me täällä maailmassa oikeastaan hyvin vähän elämme ja ajattelemme ja teemme niinkuin meidän oikeastaan pitäisi.» Maria oli katsonut häneen kuin hämmästyen. Mutta ei hän nähtävästi ollut siitä kenellekään kertonut. Jos ei olisi tahtonut pahoittaa isän ja äidin mieltä, olisi hän Laurin ja Anteron kanssa mennyt Honkaniemeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät