Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Puolesta synkeämielisten; Puolesta sokeasilmäisten; Puolesta mykkien miesten, naisten; Puolesta rampojen kaikenlaisten; Puolesta maatansa kaipaavain; Puolesta orjina oihkavain; Puolesta vaivaisten sorrettujen; Puolesta syyttänsä tuomittujen; Puolesta, Herra, sun pilkkaajais, Suo hekin syntinsä anteeks sais; Puolesta, jotka käy tuskan teitä; Sä Herra armahda kaikkia heitä!
Tuuti, tuuti lasta, Vaikka tuonelasta, Muutoin ei isä anteeks saa." Yö on. Kumma valo,
CRESSIDA. Oi, pyydän, prinssi: anteeks antakaa; Näin aikonut en suuteloa kärttää. Mua hävettää. Oi, Zeus, mit' olen tehnyt! Jäähyväiset nyt sanon, hyvä prinssi. TROILUS. Jäähyväisetkö, armas Cressida? PANDARUS. Jäähyväiset? Niin, huomispäivän aamuun. CRESSIDA. Tytykää, prinssi. TROILUS. Mitä pahastutte? CRESSIDA. Ah, omaa seuraani. TROILUS. Te ette itseänne pakoon pääse. CRESSIDA. Yrittää koitan.
Ei, niin ei valhettele luonto, niin ei Jumala töissään riitele! Pois menkää! Pois, veli! Sappeani säästäkää! MUNKKI. Niin, menen menen mieluummin kuin tulin. Vain anteeks anon, herra. Meidän munkkein päämiehiämme tulee totella. RISTIRITARI sekä DAJA, joka on jo kotvan katsellut ritarin matkan päästä ja nyt lähestyy häntä. DAJA. Ei munkki hänen luotaan näyttänyt hyvillä mielin lähtevän.
Jessenhausi yhä yksin motkottavi: »Arnkil aivan oikein lausi; kenpä tässä kotkottavi, senpä syykin olla suittaa: juovuksissa verot kantaa, puolet kurkkuhunsa kuittaa, toiset puolet anteeks antaa.» Kimpoaa Björn paikaltansa: »Kuka leikkaa kunniaani? Vieras mulle ei tää kansa eikä outo oma maani. Saanut en ma Hurtan mieltä, toisen sain ma syntymässä.
Mut yhtä kaukana on lohdutus Kuin manalan on mailta siunaus. AARON. Titus Andronicus, tään sanan sulle Tuon keisarilta: poikias jos hellit, Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun Kätensä tulee jonkun katkaista Ja lähettää se hälle; palkaks siitä Hän tänne poikas elävinä laittaa Ja heidän rikoksensa anteeks suo. TITUS. Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron!
Hän muisti sen kerran, kun poikana heitti kivellä nimismiestä päätä kohti: Laupeas Jumala, kuinka polttivat nämä kuollehen sanat: "Jumala antakoon anteeks, lapsukaiseni", niinkuin palavat kekäleet hänen päänsä päällä. Kuinka paljo hän olis antanut jos vielä kerran nämä sanat olis saanut kuulla. Se nimi, jota hän oli ylenkatsonut, olis nyt ollut hänen suurin lohdutuksensa.
Sanoilla hänet myrkytä, tai mene, Ja jätä yksin tuskat nää, jotk' yksin Mun kantaa täytyy. SALISBURY. Anteeks suokaa, rouva, Mut ilman teitä palata en voi. CONSTANCE. Sa voit, sun pitää; minä en sua seuraa. Suruni ylvääks opetan; sill' ylväs Se suru on, se omaajansa valtaa.
"Minä annan anteeks hänelle", lausui Lamik Rikkut, ja ylpeydellinen nöyryys levittihe tuon nuoren lappalaisen voimakkaissa kasvoissa. "Hän oli sieluni sukulainen. Me molemmat olemme syntiä tehneet ja molempia koskee Jumalan kunnia. Suo anteeks mulle, sä! Jos vaan paholainen minuss' olis tekonsa täyttänyt, niin et enää elävien joukoss' oliskaan.
Pääseikasta nyt sull' on selvä tieto; mut kun tään Pyhä Kirkko anteeks antaa, sanaani vastaan sotivan mi näyttää, sun viel' on hetki pöydäss' istuttava; näät ruoka ankara, min saanut olet, apua vielä sulaaksensa vaatii. Aukaise sielus siis mun puheelleni ja hyvin kätke se; ei tiedoks riitä tajuta vain, myös täytyy panna talteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät