United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo nuorukainenko, jonka otsalla on kuin leppeäin tuulten lauhaa suuteloa, ja jonka silmissä lämmittää kukkaistaipuisa tunnehyvyys, hänkö on puhdistuksen ylhäisankarana liekkinä uudestaan kirkastava Graalin ja maailman? Anfortaan mieli vaipuu, ja hän katsoo riutuvalla sydämellä. Onko hänen poikansa Parsifal sydämessään ainoastaan kevyen liikutuksen tähteä, eikä omavoimaista tunteen paloa?
Valat on herkeä, ja usvaa henki; Kun maahan paistat, päivyt, sätees sun Tään haihduttavat usma=valasenki; Siis jos se rikkuu, syy ei ole mun, Sen vaikka rikon. Viisas valan parhaan Pois vaihtaa paratiisin ilotarhaan. Turhaa lemmen touhua IV: 3; 1910. Niin hellää suuteloa päivän kulta Ei ruusun kastepisaroille suo, Kuin sinun silmäs säteilevää tulta Yökasteelle mun poskilleni luo.
Nuorukaisen suutelo, siksi hetkeksi kumminkin, oli totinen; veljen suutelo sitä vastaan oli Judaksen suuteloa. Sillä välin olivat Pyhän Johanneksen kirkon kellot myös muiden mualla säikähdyttäneet Curfew-kadun asukkaita.
Sinulle on se, Fabian, ollut kauan auki, mutta nyt on sen tyhjyys loppunut, sillä sinussa löysi se wastimensa, minä luotan sinuun', sanoi hän liikutetulla äänellä. Minä likistin häntä hellästi rintaani wasten. Ei woinut Joulukuun tuima pakkanen sammuttaa eikä jäähdyttää sitä tulista ja palawaa rakkauden suuteloa, eikä sitä hehkua, joka molempien meidän sydämissämme paloi...
Ohoh, vai niin, kyllä ymmärrän! virkkoi Larsson hämillään kissa vieköön, ovatko nunnat täällä noin kopeita. Siihen aikaan kun elelin Frankkein maassa Würzburgin linnassa, sain puolitusinaa suuteloa päivässä nuorimmilta nunnatytöiltä; sellaiset synnit annetaan aina anteeksi.
Niin, niin. Se tuli lentäen korkeudesta. Maiju. Saisikohan tuota lukea. Heiskanen. Miksi ei, jos annat yhden suukkosen vaivoistani. Maiju. Sitten aamulla. Heiskanen. Se on minusta yhdentekevä vaikka milloin! Mutta anna nyt kumminkin yksi! Maiju. Enpä annakkaan. 11 kohtaus. Heiskanen. Sitten Heinonen. Heiskanen. Vai ei hän antanut minulle suuteloa. No, olkoon sitten menneeksi!
Hän katsoi hetkisen isäänsä kohden katseella, jossa toivo, ilo, hellyys ja epäilys vaihteli; mutta kun everstin silmät, isällistä lempeyttä täynnä, hymyilivät häntä vastaan, laski hän käsivartensa isänsä kaulan ympäri, antaen hänelle niin monta suuteloa, ett'en minä niitä kyennyt lukemaankaan.
CRESSIDA. Oi, pyydän, prinssi: anteeks antakaa; Näin aikonut en suuteloa kärttää. Mua hävettää. Oi, Zeus, mit' olen tehnyt! Jäähyväiset nyt sanon, hyvä prinssi. TROILUS. Jäähyväisetkö, armas Cressida? PANDARUS. Jäähyväiset? Niin, huomispäivän aamuun. CRESSIDA. Tytykää, prinssi. TROILUS. Mitä pahastutte? CRESSIDA. Ah, omaa seuraani. TROILUS. Te ette itseänne pakoon pääse. CRESSIDA. Yrittää koitan.
ALFRED. Todellakin! Olet paras vaimo maailmassa! Täytät kaikki toivomukseni jo ennenkuin olen ennättänyt lausuakaan ne julki. EMMA. Etkö sinä tee samoin? ALFRED. Mitenkä voisin minä vastustaa silmiäsi, kun ne niin rakkaasti ovat minuun kiintyneet kun ne, kuten nytkin ... pyytävät suuteloa. Hiljaa, hiljaa herraseni! Silmäni eivät mitenkään pyydä mitään suuteloita, ne kenties myöntävät ne.
Ohitse mennessään herätti hän Arvid luutnantin, joka läheisessä huoneessa sohvalla veteli päivällis-untansa; tämä nyt vähän murisi ja vaati, vetelästi venutellen jäseniään, suuteloa hyvän-tekiäisiksi. Saiko hän? mitä vielä!