Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Oi Elämä, anna jotain uutta", pyyteli Annikki. "Kaikkien antimieni kanssa olet jo leikkinyt Annikkini," sanoi Elämä, "kaikki iloni olet iloinnut, ei ole mulla muuta jälellä kuin murhe." "No, anna sitten murhe, en ole sitä vielä koskaan kokenut," sanoi Annikki. "Annikki ainoiseni, kamala on lemmen kosto, mutta monta vertaa kamalampi on murheen kosto. Voi sitä ihmislasta, joka murheella leikkii!"
"Jos olisi Annikki parka tuona kesäisenä kisailu-yönä niinkuin muutkin tyttöset roponsa heittänyt halkeamaan, niin ei olisi hän koskaan näin onnettomaksi joutunut." Minä rohkenin väittää, että jos Annikki heti sulhollensa suoraan olisi kertonut sormuksen laidan, niin ei olisi onnettomuus häntä saavuttanut.
Kesti kerkesi sanoa, Kesti purresta puhuvi: "Tule poies, elä huoli, Tule minun turvihini, Käy käsivarrelleni, Pohatalle puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi!" Annikki Turusen neiti Jo meni Kestin keralle, Kesti taisi talven syöä, Sekä syöä, jotta juoa Paljo pantua olutta, Ruokia rakennetuita,
Tuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset, millä vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!" Annikki hyväniminen toip' on paian palttinaisen hipiälle hiettömälle, iholle alastomalle; siitä kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat, sivuille syettömille, luien tuntumattomille.
Karku Kaarlolle tulevi, Lähtö Ruotsin rohkialle, Tullessa tulisen nuolen, Kivileivän lentäessä, Rautaharkon rastaessa; Läksi maalle marsimahan, Ruotsin maalle rohkialle, Vannoi vaikian valansa: "Ennen kieli kirvotkohon, Silmä päästä siirtyöhön, Kun ma tänne toiste tullen!" Turusen neiti. Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän alle,
Vouti heitäkse penkille pitkäkseen ja sanoo aikovansa ruokauntaan levätä. Mutta olkoon joku naisista toisessa tuvassa aina valmiina olutta laskemaan, jos häntä sattuisi janottamaan. Annikki kuulustakoon, milloin vouti olutta tahtoo! käskee Panu. Mutta ei lähdekään Kari kotimajalleen hiihtämään, vaikka suksilleen astuu ja rantaan päin laskee.
Annikki oli nyt viisitoista vuotias. Ja sitten se alkoi se leikki Elämän kanssa. Viehättävä on leikki Elämän kanssa, sillä Elämä on niin kekseliäs leikkitoveri. Aluksi Annikki tyytyi lasten leikkeihin, nautti Elämän ilot yksinkertaisina ja ilman höysteitä, mutta sitten hän vaati enempää. Ja Elämä antoi enemmän. Aatteiden leikki on hupainen leikki.
ANNIKKI Ka, ota! VOUTI Otanhan minä... Odota, elähän mene ... tuoss' on haarikka! Mikä olikaan nimesi? ANNIKKI Annikki. VOUTI Annikki VOUTI Hänet saunaan toimita! PANU En saunaan, en hinnasta mistään! Malta! Takkala on suksen keli. Te nuoret täällä kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko ateria kohta valmis? ILPOTAR Valmis on! VOUTI Minä viinat tarjoon!
Tuo oli seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi rautaista rahia, hope'ista huolitteli, kyynärä kyventä päässä, syli syttä hartioilla. Astui Annikki ovelle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Veli, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! Taos mulle sukkulainen, tao sormukset soreat, kahet, kolmet korvakullat, viiet, kuuet vyöllisvitjat, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!"
Annikki, Turusen neiti, Istui Turun sillan päässä, Lauloi Turun neitosille, Neuvoi kaupungin kanoja: Elkätte, tytöt typerät, Niin kuin mie typerä tyttö, Reivin reistoihin ruvetko, Kauppamiesten kainaloihin; Elkättehän, nuoret neiot, Vastakasvavat kanaset, Uskoko urun sanoja, Miehen valskin vannonnoita, Pettävi uro sanansa, Mies valski valansa syöpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät