Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Laulaos, oi runotar, viha Peleun poian Akhilleun turmiokas, mi akhaijeja löi lukemattomin tuskin, monta mi Hadeen luo väkivoipaa sielua syöksi sankarien, heist' itsestään teki koirien riistan, lintujen eineen Zeun sepä täyttihe neuvo ja päätös, kerta kun ensistään sopurikkoon Atreun poika, miesten valtias, riitautui sekä aimo Akhilleus. Noin kuka kuolematon vihakiistaan kiihteli heidät?
Kohti he astuivat, etumaisena oiva Odysseus, saapuen sankarin luo; ylös soittoineenpa Akhilleus karkasi hämmästyin, heti istuimensa jo heitti; myöskin Patroklos heti nousi, kun saapujat keksi. Tarjosi kättä ja noin nimes askelnopsa Akhilleus: "Terve, te rakkaat! Teit' ikävöinkin, mielehisemmät mulle akhaijeja muita, jos tunnenkin vihan tuiman!"
Intoon uuteen noin rivit rohkaistuiksi kun saatte, niin mepä muut asetumme jo tässä akhaijeja vastaan, vaikk' ylen suuri on ahdistus, hätä niin näet käskee.
Mutta kun heidän näin näki päilyväsilmä Athene 17 telmeess' ankaran taiston akhaijeja sortavan surmaan, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä kiiti luo pyhän Troian; Apollopa tuon näki Pergamon linnaan, vastaan riens, urot Ilionin koki voittohon auttaa.
Sarpedon oli taas apukansain kuulujen päämies, Glaukos rinnallaan sekä ankara Asteropaios; näät heti jäljestään urohompina kaikkia muita hän piti kumpaakin; mut itse hän vaill' oli vertaa. Liittyen mieheen mies sekä kilpeen kilpi he vimmoin riensi akhaijeja päin, ei luulleet kestävän heidän kauemmin, vaan sortuvan luo sotapursien tummain.
Vielä et tarkoin tiedä, mit' aikoo Atreun poika, nyt koetellut akhaijeja lie, pian voi kuritella. Kaikkipa kuulleet ei mitä neuvostossa hän virkkoi. Kunp' ei suuttuis nyt ja akhaijeja vain paha vartois! Näät väkituumainen suursynty on valtias; arvon Zeulta hän sai, ylen armas on hän hyvinsäätäjä-Zeulle."
Taistelohonpa kiihti akhaijeja taas Patroklos rohkearinta, Aiait' ensin, joill' iso ilmankin jo ol' into: "Aiaat, taistelkaa halumiellä nyt, kuin oli teistä kumpikin ain' uros aimo, ja siitäkin viel' urohommin!
Noin anovasti hän huusi, ja vastasi Zeun jyly jylhä merkiks suostumisen rukoukseen Nestorin vanhan. Aigiinkantaja-Zeun jylinästäpä vain yhä yltyin iliolaiset akhaijeja päin kävi kiivahin innoin.
Kuin jalopeuraa tai kuin metsän karjua koira, luottaen jalkojen nopsuuteen, takapuolt' yhä tarraa reisiin, lanteisiin sekä tarkkaa sen joka liikkeen, noinpa akhaijeja nyt hiuskaunoja vainosi Hektor, heist' yhä surmaten viimeiset, ja he karkkosi kauhuin.
Käy kera, sill' ei aika nyt kamppailuun etähältä, ennenkuin ovat maass' urot Argos-maan tahi sitten sortunut Ilion korkea lie ja sen kansakin kaattu." Virkki ja eeltä jo riensi, ja seurasi sankari aimo. Kiihti akhaijeja myös Telamonin aaluva Aias: "Ystävät, seiskaa miehinä nyt, kuten kunnia vaatii! Kunnostaukoot kaikk' asekiistass' ankarin kilvoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät