Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ihminen on arka ja valmis puolustautumaan; hän ei enää kulje pää pystyssä; hän ei uskalla sanoa »minä ajattelen», »minä olen», vaan lainaa jonkun pyhimyksen tai viisaan sanoja. Hän seisoo häpeissään ruohon tai kukkivan ruusun edessä.
Toisia noviiseja tosin on tullut, jotka ovat tehneet peräyttämättömän lupauksen, ja kauniit, nuorekkaat kasvot ympäröivät minua; mutta sydäntäni viiltää usein, kun katselen heitä ja ajattelen, että he, niinkuin me muutkin, ovat sulkeneet itseltään elämän oven ja kaikki sen muutokset, ja alkaneet astua sitä yksitoikkoista polkua hautaa kohden, jonka askeleet on vaan vanhentuminen.
Ajatellessani lähimpiä ystäviäni, joita minulla oli kauan, kauan sitte, ja sitä tuskaa, mitä he ovat tähteni kärsineet, tunnen pikemmin vienoa sääliä kuin polttavaa surua. Ajattelen heitä samoin kuin aikoja sitte sattunutta surullista tapahtumaa». »Ette ole maininnut mitään omaisistanne», sanoi Edit. »Joutuiko teitä moni suremaan».
Minäkin siellä toisinaan käyn istumassa jonakin kauniina iltana ja ajattelen aina, että minkälainenhan se isä lie ollut, sillä minä kovin vähän muistan häntä. NISKALAN EM
Mutta Dominique ei näyttänyt käsittävän hänen sanojen tarkotusta, hän oli yhä suunniltaan hämmästyksestä. »Sinäkö se olet, sinä», änkytti hän, »ja millaisessa vaarassa olit! Hirveätä! Kun ajattelen, että olisit voinut syöksyä alas jokeen ah!...» Hän värisi, tarttui Fränzchenin käsiin ja peitti ne suudelmilla.
Sydäntäni kirveltää, kun ajattelen, että sunnuntai lukemattomille kansalaisilleni alkaa vasta silloin kun se jo on puoleksi kulunut, ja että miljooneilla ei ollenkaan ole sunnuntaita! Kuinka kadehdittavat ovatkaan sitä vastoin englantilaiset!
Niin juuri, sillä minähän itse ajattelen jumalaakin, ja jos tahdon, voin olla hyvä, ja jos tahdon, voin olla paha, ja voin tappaakin itseni. Etkä kuitenkaan tapa. Luulet voivasi, etkä sittenkään voi. Usko minua, kyllä voin, mutta en tahdo. Mikset tahdo? Siksi, että on tullut semmoisia asioita. Sepä se. Ei yhtään "sepä se", vaan siksi, että toiset tarvitsevat minua. Vaan siksi.
Minä olen iloinen, kun ajattelen, että Lemmen ja Sulon jumalat pukeusivat niin ilmaiseen muotoon heidän yksinkertaisessa juhlakulussaan. Me saavuimme vanhan veneen luo jälleen hyvään aikaan illalla, ja siellä Mr. ja Mrs. Barkis jättivät meidät hyvästi ja lähtivät hiljaisuudessa pois omaan kotiinsa. Minä tunsin silloin ensimäisen kerran, että olin kadottanut Peggotyn.
Näen vieläkin, kun tuota matkaa ajattelen, ison pappilan riihen savureiän ja siitä tupruavan savun; tunnen sieraimissani kuivavien lyhteiden hajun; näen sian, joka riihen edessä pehkuja tonkii; sitten näen kirkon, jonka harjalla oleva tuuliviiri näyttää etelään, ja muistan ajatelleeni, että sieltähän näet eilen oli tuuli; hautausmaan muutamassa koivussa alkavat lehdet jo kellastua; maantien varressa olevan kauppapuodin ovi on vielä kiinni ja uutimet ruununvoudin talon ikkunoissa, mutta itse on herra kamreeri jo noussut ja nuuskii aamuilmaa puutarhassaan.
Mitä välittäisin minä hänen rikoksestaan, jos hän olisi ventovieras? Mitä jo vaan! RIIKKA. On hän, poloinen, mahtanut kärsiä tarpeeksi asti näinä vuosina. Ei siinä sinun kuritustasi enää kaivata. KORTESUO. Hänkö kärsiä? Kyllä kai! Olisiko hän silloin sitä niin salannut ja peitellyt? Ja niin teeskennellyt? Saakeli soikoon, kun sitä ajattelen ! RIIKKA. Sinä et, ukko parka, niitä asioita ymmärrä.
Päivän Sana
Muut Etsivät