Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Jotkut kantoivat miestensäkin päälle. Niistä muutamain asiat vetivät liian usein oluttehtaalle eikä töistä tahtonut tulla mitään. Toisilla oli taas muita, vielä pahempia vikoja. Sellaisten kanssa ihminen tarkenee. Oli sellaisiakin, jotka kehuivat miehiään ja sanoivat Jumalaakin kiittäneensä, kun on saanut sellaisen miehen että saa edes olla kotona.
Niin juuri, sillä minähän itse ajattelen jumalaakin, ja jos tahdon, voin olla hyvä, ja jos tahdon, voin olla paha, ja voin tappaakin itseni. Etkä kuitenkaan tapa. Luulet voivasi, etkä sittenkään voi. Usko minua, kyllä voin, mutta en tahdo. Mikset tahdo? Siksi, että on tullut semmoisia asioita. Sepä se. Ei yhtään "sepä se", vaan siksi, että toiset tarvitsevat minua. Vaan siksi.
Minä mietin heidän kiittämättömyyttänsä kaikesta hyvyydestä, jonka Luoja oli ikäänkuin heidän käsiinsä laskenut, sanoen: "tulkaat ja ottakaat". Kuinka moni käsittää heistä sen, että "kaikkinainen hyvä anto tulee valkeuden isältä"; kuinka moni heistä osoittaa totista rakkautta lähimmäistänsä kohtaan, joita Jumala on niin runsaasti jokaiselle antanut, juuri sitävarten, että ihmiset toisiansa rakastamalla osoittaisivat Jumalaakin rakastavansa.
Minä tiedän varsin hyvin, että valtioviisaudessa voidaan harvoin pitää lupausta ja luottamusta, että siinä avomielisyys, hyväntahtoisuus, myöntyväisyys potkaistaan pois meidän sydämestämme. Maallisiin asioihin nähden tämä, paha kyllä, on liijan totta; vaan tuleeko meidän Jumalaakin peijata, mokomin kuin toisiamme?
Ja olettakaa että kun se henkilö, jolle te olette tämän palveluksen tehnyt, saisi tietää että te olitte sen hyvän työn hänelle tehnyt, ei olisi siitä kiitollinen, ei katsoisi sitä kauniiksi teidän puolestanne täten sovittaa sen pienen vääryyden, minkä hän kukaties ennen oli teille tehnyt, vaan olisi epäkohtelias, äkäinen ja suuttunut, ettekö katsoisi tätä henkilöä kiittämättömäksi olennoksi kiittämättömäksi ei ainoastaan teitä, hänen kanssaihmistänsä vaan Jumalaakin kohtaan, joka herätti teidän sydämessänne ajatuksen olla Hänen inhimillinen välikappaleensa tehdyn hyvän työn toimeen panemiseen?"
Oliko hän sitten myöskin murhapolttoon syyllinen? Ei, ei! Eihän hän uskonut Hermania murhapolttajaksi. Ei epäillytkään semmoista, ei vähääkään! Hän katsoi ylös taivasta kohti, ikäänkuin vakuuttaakseen Jumalaakin siitä, ettei hän todenperään mitään epäillyt.
Jumalalta hän koetti hartaasti anteeksi anoa entisiä rikoksiansa, kun oli pahoina aikoina joskus tyytymätön ollut kohtaloonsa ja Jumalaakin vastaan nurissut. Ja hän oli tuntevinaan mielessään rauhoittavaa lepoa, että Jumala oli antanut anteeksi.
"Ei!" huusi Amrei, "sitä en tahdo; niin vähän kuin tahdon, että Johannes ottaisi minut vaimokseen ilman teidän suostumustanne, yhtä vähän tahdon sydämmiimme sitä syntiä, että kumpikin rupeaisimme odottamaan teidän kuolemaanne. Minä olen tuskin tuntenut vanhempiani, muistaa en voi heitä enää ollenkaan: minä rakastan heitä vaan niinkuin rakastetaan Jumalaakin, jota ei olla milloinkaan nähty.
Päivän Sana
Muut Etsivät