Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Mitäpä oli apua hänen matkustamisestaan kohti aamuruskon maata pois tuolta pakkasesta ja lumesta, kuin hän, paras ihmisistä, se ainoa, jota hän oli rakastanut, joka oli ottanut hänet myrskyn vauhdilla ja rakkauden koko hehkulla, ei ollut täällä. Mitä tästä apua, sillä yksinhän hän kuitenkin oli. Ja hän purskahti taas itkemään. Vatikaanin museoissa on marmorinen korkokuva nuoren tytön haudasta.
Omp' ihailtu, nyt taaskin ihaillaan, Ja kiitost' täynnä rinta huokaa hiljaa, Kun antihelmat aukee taivaan, maan, Ja pellot pöllyy runsast' elon viljaa, Kun meillekin, joit' äsken uhkas yö, Taas aamuruskon ensi hetki lyö.
Hän kävi polvilleen, pesi kätensä ja jalkansa erämaan mullalla, paljasti sitten miekkansa, kaivaakseen sillä oman hautansa. Tuskin oli hän pistänyt terää hietaan ennenkuin hänestä tuntui niinkuin rajuilma olis asettunut. Taivaanranta valistui hohteesta, lauhkeammasta kuin aamuruskon, ja aukeni verkalleen kuin teltin esirippu. Oliko se uusi kangastus? Kukapa saattanee sanoa?
PASTORI. Minä vaadin. JUSSI niin täytyy minun sitten jyrkästi kieltää. Minä en voi muuta kuin pysyä vakuutuksissani, minäkin. PASTORI. Ja nuo sinun »vakuutuksesi» muka estävät sinua rupeamasta »Aamuruskon» toimitukseen? JUSSI. Ne estävät. PASTORI. Noh olkoon! Mutta elä silloin pyri »Nuoreen Suomeenkaan». Pysy järkiään erilläsi. JUSSI. Minkätähden?
Mut vainovuodet tulleet on tuimat ja kovat, ne vienehet ovat tuon meiltä lapsen-uskon ja elon aamuruskon ja toivon, mi kauniina karkeloi ja telmi. Josp' uskoa vois! JOULU KRESTYSS
Vaan se, joka Orioniin rakastui, oli tuo aamuruskon ruusuinen jumalatar Eos. Raittiissa ilmassa, aamukoitteen kainossa valossa kun Orioni, nuija vyötäisillä ja joutsi kädessä, ajoi metsolan vilkkaita villiköitä, tapasi häntä punaposki jumalatar ja ihasteli hänen ripsasta kulkuansa.
HANNA. Jospa sentään lähtisimme, niin saisimme nähdä pappaa vähän pikemmin. Hän varmaan menee »Aamuruskon» toimistosta sinne suoraan? ELISABETH. Niin luulen. Ja mielellään hän soisi meidän olevan siellä. HANNA. Niin, emmeköhän sitten MAIJU. Kuullaan ensin, mamma, mitä Jussikin sanoo ja herra Rastas. ELISABETH. Ehkä menet kutsumaan heitä tänne. MAIJU Kyllä! Mutta elkää päättäkö mitään sill'aikaa.
Tällä kertaa kuitenkaan ei enempää tästä asiasta lausuta, tule nyt päivälliselle.» Vakaana muori lähti tupaan ja sanoi sinne tultuansa: »Kustu saa lähteä Jaakon kanssa kartanoon. Jos kelpaat patruunalle, niin otat pestin.» Liisun katse kirkastui, kuten taivas aamuruskon noustessa, ja kiitollinen silmäys lensi Viulu-Mikkoa kohti, sillä sen hän heti huomasi, että sieltä apu oli tullut.
Hän oli, kuten runoilijat sanovat, tyhjentänyt kaikki aamuruskon värit ja etsinyt Idunan hedelmiä laatikkojensa syvimmistä komeroista. Nuorentuneena nousi hän ylös. Ollen käytöllisempi ja vähemmin kärsimätön kuin sisaren tytär odotti hän Hornia vasta myöhemmin päivällä.
Mikä lasti se niin arvoton on, että sitä talvimyrskyjen raivotessa ja usvien vesillä liikkuessa uskaltaa panna Mustanmeren aalloille alttiiksi? Laivan lastina on ruusuja. Ihania ruusuja. Kaksikymmentä-kahdeksan Georgian ja Tsherkassian kauniinta ruusua. Purppuraruusuja vasta, mutta nyt Damaskon valkoruusun kaltaisia, jonka lehtien lomassa näyttää viipyvän vain aamuruskon vieno heijastus.
Päivän Sana
Muut Etsivät