Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Tuontuostakin ajoi ohitse rattaat, joissa kuljetettiin metsänriistaa. Tiellä ja molemmin puolin tietä liikkui kevyt sumu, poutaa lupaellen. Hiukan edempää näyttivät ihmiset, sumun sisästä katsoen, hengiltä. Vinitiuksen silmät riippuivat kiinni Lygian solakassa vartalossa, joka aamuruskon vaaletessa kävi yhä hopeankarvaisemmaksi.
Silloin sanoin itselleni: Kaikki tämä on meidän! Tämä on oma maamme!" "Niin onkin", humisi tuuli. "Mutta, poika parka, ei sinun silmäsi kauas kanna. Paljon laajempi on maasi kuin se ala, jonka taivaan ranta näköpiiriin sulkee. Eilen, ennen päivän nousua herättyäni, lainasin aamuruskon siivet.
Vaikka olisitkin valkoinen kuin lumi ja vaikka sinulla olisi paratiisilinnun kieli ja salakielisen suloisimmat liverrykset, ja taitaisit laulaa aamuruskon laulut maailman alusta asti, niin tämä kaikki olisi tyhjää ilman Jumalan voimatta, ja sinun äänesi kuolisi soinnutonna, niinkuin hietajyvänen vierii meren pohjaan.
Jo loistaa idän reunaalla Tuoll' aamuruskon otsassa Kointähti armas, katselee Taivaalle, sekä sanelee: "Taas tähdet öisen taivahan Ma kohta näen sammuvan, Kun armas päivä koittavi Ja pimenen voittavi." Nää sanat tähdet kuulivat Ja puhujalle lausuivat: "Ent' itse? Päivän valoa Et itsekään voi katsoa!" "En teitä siit' oo soimannut."
Petronius katseli murattiköynnösten ja kaprifoliain läpi puutarhaan, jossa nuoret huvittelivat. Vinitius oli riisunut togansa ja esiintyi tunikassa. Hän heitti palloa ilmaan ja vastapäätä seisoi Lygia, käsivarret ojennettuina ottamaan sitä vastaan. Ensi näkemältä ei tyttö ollut tehnyt Petroniukseen suurtakaan vaikutusta. Hän tuntui hänestä liian hennolta. Mutta kun hän sitten tricliniumista tarkemmin katseli häntä, niin hän ajatteli, että tuon näköinen mahtoi Aamuruskon jumalatar olla, ja tuntijana hän tunnusti, ettei tyttö ollut tavallista laatua. Jota kauemmin häntä katseli, sitä enemmän hän miellytti. Hänen kasvonsa olivat kirkkaat ja kukkeat, suu tuore, ikäänkuin suudelmaksi kaarrettu, silmät siniset kuin taivas tai meri, otsa alabasterinkarvainen, hiukset hulmuavat, tummat, vivahtaen milloin meripihkan, milloin korinttilaisen vasken väriin. Hänen kaulansa oli kaitainen, olkapäitten kaarevuus »jumalallinen», koko ruumis norja, notkea, nuori ja tuore kuin kevään kukka. Taiteilijan ja kauneudentuntijan silmä sanoi, että tämän tytön kuvaa tuli sanoa »kevääksi».
RAIMUND: Myöskin minä aion lähteä, teidän korkea-arvoisuutenne. Ja minne? RAIMUND: Pois eteläisempiin maihin, missä taivas on sininen ja korkea ja ilma heleä niinkuin huntu aamuruskon. TUOMAS: Todellakin: te lähdette? Te jätätte yksin minut? RAIMUND: Valitan suuresti, että lähtöni täytyy juuri nyt tapahtua. Minun täytyy täältä pois, ellei minun mieli mennä kokonaan perikatoon!
Vaan neuvosi, oi aamuruskon poika! BILEAM. Mun Jumalani apuas ei kaipaa, Vaan apunsa hän sulle tarjoaa. Sun korkeudesta voimallaan hän vyöttää, Kun kansasi vaan häneen uskaltaa. BAALAK. Tuo yleist' on, ei riitä käytäntöön.
Viattomuudessamme toivoimme olevamme pelkkinä silminä, jotta täydellisesti voisimme juoda aamuruskon rikkaita värejä; pelkkänä haistina, voidaksemme nauttia kaiken kukkastemme tuoksun; pelkkinä korvina, kuullaksemme lintujemme tuhatääniset laulelot; ja pelkkänä sydämmenä, voidaksemme oikein kiittää Luojan hyvyyttä näissä teoissaan.
Minulla on täällä laveat tuumat olin juuri »Aamuruskon» toimistossa, ja pistäysin katsomaan olitko jo kotona. Niin on, laveat tuumat, joihin tarvitsen sinun apuasi. JUSSI: Onpa hauska kuulla ? PASTORI. En jouda nyt tällä hetkellä niistä puhumaan sen enempää. Jätetään aamuun.
Mailma kaikki katoaa Hänen himoinensa. Vaan se, joka Herrassa Elää ja myös uskoo, Hänelle on koittanut Taivaan aamurusko. Aamuruskon perästä Alkaa uusi päivä: Iloon synnin hädästä Päästään; surut jäivät. Usko armost' eläväs Vielä kuollessaskin! Jesus on sun elämäs Jälkeen kuolemaskin. Teurastettu Karitsa, Kiitos Sulle aina! Joka tahtoo maailman tietävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät