Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kylässä kaiken nuorison On hanke karhun-ajohon. Mä häpeän, jos poikani Ei siell' ois' joukon kanssa; Kun nuoremp' oisin, nuolena Saapuisin seuranansa." Kuin päivän silmäterältä Pois pilvet pyyhkii tuuli, Niin Kallen yö nyt kirkastui, Tuon sanoman kun kuuli. "Tult' iskee nuorten kantapäät, Vaan vanhain pohkeissa on jäät!
Synnyinpaikkani on parhain, vaikka muutoin oisinkin Onnetarten helmalapsi, eloni ois mahtavin; Vaan en kuulis kesä-illoin kotikuusten huminaa, Näkis' en kuin päivä kirkas synnyinpaikkaa kaunistaa. Oi, en silloin onnestani oikein voisi iloita, Heitetty jos oisin maille kauvas synnyinpaikasta, Elämäni aamuhetkiin lennähtelis aatoksein, Missä yksin voisin löytää ilon, rauhan syömmellein.
AINA. Sitä en tiedä. ELLI. Etkö? AINA. En. Olin kai silloin jo nukuksissa ja muuten onkin Taavilla tapana, myöhään tultuansa kotia, suoraa tietä mennä luhtiinsa makaamaan. Ani harvoin ja ainoastaan silloin, kun hänellä on kova nälkä, hän öisin tulee tupaan ruuan hankintaan. Vaan miksikä näytät niin levottomalta, niin kummalliselta?
Panin puuhun puhtahasen, honkahan havusatahan, oksalle olovimmalle, lehvälle leve'immälle iloksi inehmisille, kunnioiksi kulkijoille. "Ikenin panin itähän, silmin loin on luotehesen. Enkä aivan latvasehen: oisin luonut latvasehen, siinä tuuli turmeleisi, ahava pahoin panisi; enkä pannut maavarahan: oisin pannut maavarahan, siat siinä siirteleisi, alakärsät käänteleisi."
Kuitenkin rupesi hän hädän vaatiessa keinoon, joka näytti parahalta: hän käski enimmän osan sotajoukkoansa odottaa samoilla paikoilla, ajoi itse valituilla ratsasmiehillä Metelloa takaa ja piti, öisin kulkien syrjäteitä, retkensä salassa, kunnes yht'äkkiä karkasi hajallisten Romalaisten päälle. Näistä kaatuivat enimmät aseettomina, monta joutui vangiksi; ei yksikään päässyt ehiänä pakoon.
AINA. Niin sinisilmistänsä näin ma sen, Ett' on hän oikein hyvä ihminen; Ja äänestänsä jospa päättänen, Se hän on, joka laulaa lauleloita Metsässä itsekseen niin ihanoita. Siivet jos saisin ja lintu ma oisin, Lentää mun kultani luo minä voisin; Korvess on mun nyt Viihtyä täytynyt, Uneksia vaan Kultaistani saan! (
Entä mitä kreivi antoi sinulle vaivoistasi? kysyi poliisimestari. Armollinen kreivi pisti minulle tuon tuostakin käteeni upeat juomarahat, vastasi mummo; mutta en minä käsittänyt, että siinä oli mitään pahaa! Mainitsiko kreivi sinulle koskaan mitään niistä kivääreistä, joita hänen metsästäjänsä kuljetti tänne öisin?
Fritz takertui erääseen kevytkenkäiseen olentoon, ei öisin koskaan saapunut kotia, teki kaikkialla velkoja herransa nimeen ja tuhansia hävyttömiä kolttosia. Voi sitä vekaraa! Mutta tosi juoksija hän on, se on varma. Kun herra antoi hänelle viidenkymmenen askeleen etumatkan, niin ei hän parhaalla ratsullaankaan häntä enää kiinni saanut.
Martta kuuli laulun, mutta Topias ei sitä kuullut, sillä hän laski kertomiansa lukuja yhteen ja sai niistä oikean summan, kaksi kahdeksatta toistasataa. Talvi teki tuloaan, maa roudittui ja Korsijärvi jäätyi. Lepikkomaa pudotti kellastuneen pukunsa, hieno lumisade peitti rantamat ja kellastuneet alusvarisseet lehdet. Tähdet kimaltelivat öisin ylhäällä taivaalla ja alhaalla Korsijärven pohjalla.
Niin monin verroin suuremp' on luku, luulen, akhaijein miehiä Ilioniss' asujoita; mut näill' apunansa kaupungin monen kansaa, miest' on mittavapeistä, jotk' yhä vastustaa väkevästi ja toivoni torjuu, että ma Ilionin talokauniin kaatava oisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät