Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"No miksi ei" sanoi Kaarle silminnähtävästi häirittynä "voisinhan sitä tehdä, mutta" tässä käänteli hän kirjansa lehtiä "olen juuri keskellä kirjaa, ja sitä paitsi pelkään, ett'ei tämä sinua huvittaisi". "Voi minä olen niin kyllästynyt tähän äänettömyyteen, tahtoisin vaan kuulla sinun ääntäsi". "Vai niin, no sitten..." ja Rossiter alkoi heti lukea.
Sinä, sinä olet ryöstänyt minulta rakastettuni ja saattanut hänet hautaan kostoa, kostoa hänen puolestaan." Ja laajassa, korkeassa holvissa kaiku vastasi: "Kostoa, kostoa". "Apua", huusi Amalasunta ja juoksi, takoen epätoivoisesti käsillään marmorilevyjä, ympäri huoneen parveketta. "Niin, huuda vain, täällä ei ääntäsi kuule muu kuin koston jumala.
"Ja sallikaa minun vielä sanoa, että leikkaajan taito sittenkin olisi ollut turha, koska veri olisi vuotanut tyhjäksi teidän suonistanne, ellei nuot kunnon munkit olisi kohta estäneet sitä siteillään sekä tyrehdytys-rohdoillaan, ja ellei sitten olisi ollut tään teidän halvan palvelijanne, Henbane Dwining'in apua". "Vaiti!" huusi sairas, "en tahdo enää kuulla sinun ilkeää ääntäsi!
Sirkka uunin raossa sirkautti pari kertaa, mutta lakkasi jälleen, paras olikin, sillä tuskin sun kotoista ääntäsi olisin ymmärtänyt, sirkka. Mutta kynttilässä kasvoi karsi yhä pitemmäksi ... minä tuijotin siihen.
Juuri samalla tavoin hän Morois'n metsässä minua iloittaakseen matki lintujen laulua. Hän lähtee nyt, ja tämä on hänen viimeinen jäähyväisensä. Kuinka hän valittaa! Juuri noin laulaa satakieli, kun se suven lopulla virittää jäähyväis-säveliään syvän surun vallassa. Ystäväni, en koskaan enää saa kuulla sinun ääntäsi!" Sävel värisi yhä kiihkeämpänä. "Oi, mitä vaadit? Ettäkö tulisin luoksesi?
Nyt viittasi hän palvelijoille, käski heidän tarjota juomia ja istui sitte laulamaan. Laulu oli niin ihana, niin lumoava, että sellaista ei kartanon herra ollut milloinkaan kuullut. 'Miksikä et sinä ennen noin ole laulanut? sanoi herra. 'Minä en enää koskaan tahdo kuulla ääntäsi sellaisena, kuin se ennen on ollut'. 'Armollinen herra! vastasi tyttö. 'Sorretun ääni ei ole vapaan ääni.
Niinpä laulan itselleni, oman iloks' illan, suuttumuksen syvyydestä laitan sinisillan, vihan pyhän pyörteistä nostan nuoren haaveen, synkän niinkuin sydämeni, oudon kuin aaveen: Totuus! Sun ääntäsi täällä ei kuulla. Hyvä, siispä soikaamme yhdellä suulla! Sana suora, minne on mennyt se meiltä? Sana kaunis, kaiu et Suomen saloteiltä.
Sinä tiedät kyllä, tyttäreni, ett'ei minulla ole ollenkaan halua moittimiseen, mutta minkä vuoksi sinä et ottanut lauluun osaa, minä en huomannut sinun kuuluvaa ääntäsi? Minä en voinut, äiti! Et voinut? Niin, tuon kauhean sävelen vuoksi. Lapsellisuuksia, meidän pitää ensi sijassa tarkkaaman sanoja ja ajatusta. Niin, mutta minä luulen, että tuo sävel pilaa ajatuksen!
Taikka puute? En olisi sinua koskaan tuntenut, ellet olisi sanonut minulle nimeäsi, ja jos en tuntisi ääntäsi, niin en ensinkään voisi uskoa sinua, että sinä olet Richard Norman, joka oli Maria-raukan sulhanen. Te näytitte silloin niin muhkeilta ja hyviltä, kuin kuka kirkkoon astuva nuori pari milloin hyvänsä, hääpäivänänne, eikä sitten niin monen monta vuotta ole.
Sitä en vielä eläissäni ole kuullut». »Minä olen nukkuva enkä enää koskaan heräävä. Silmäni ei sitten enää milloinkaan näe aurinkoa, eikä korvani kuule enää ääntäsi. Ruumiini lepää silloin kylmänä ja kankeana maassa. Vihdoin se aivan lahoo ja muuttuu maaksi». Silloin poika heittäytyi itkien hänen kaulaansa ja toisti toistamistaan sanoja: »
Päivän Sana
Muut Etsivät