United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään jo tuolta laaksosta nään nouseviksi, ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.» Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä sisältä polttaa, saa ne puuntamahan, kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.» Nyt sousimme me vallihaudat syvät, tät' epätoivon kylää kiertäväiset; sen muurit rautaisilta mulle näytti.
BERNARDO. Puhua aikoi se, kun lauloi kukko. HORATIO. Mut säpsähti, kuin syntinen, kun kuulee Lain pelottavan haaston. Olen kuullut, Ett' aamun sotatorvi, kukko tuo, Kimeellä, rämäkällä kurkullaan Herättää päivän jumalan; sen ääni Vedestä, maasta, tulest', ilmast' ajaa Kaikk' eksyneet ja harhailevat henget Pois kunkin piiriinsä; ja todeks sen Tää seikka vahvistaa.
Juutalaistytön tulest' auttamaan; uteliaita Siinaill' opastamaan, ja muuhun sellaiseen. MUNKKI. Viel' ehditte! Eik' ole tuokaan vallan mitätöntä. Ehk' itse patriarkalla jo on täysarvoisia töitä herraa varten. RITARI. Vai niin? Vai luulee veli? Jotain onko hän viittaillut jo teille? MUNKKI. Onpa kyllä! Vain tutkia mun ensin täytyy herraa, mies oikea hän onko. RITARI. Niinpä niin! No siis,
Kaukana ei kynnyksestä pöytä seisoi Peittämänä huivin lumivalkean, Mutta kultakansin välkkyi pöydäl kirja, Joka huivil lepäs, kirja elämän. Tulest ihmeen lempeästä, puhtahaasta Sali aava aava valkeuden sai, Jonka paistees liikkui, väikkyi tuolla täällä Soma haamu pylvästössä pyhässä; Pieni lapsi-enkel heidän joukossansa, Ruusuposki, ilosena karkeli, Karkeli hän, hämmentäen taivaan rauhan.
Mies kiitosta ei kaipaa, enempää kuin kaipaa sitä vesisankko, joka niin tehokkaasti sammutusta auttoi; jok' ilman muuta täyttää, tyhjentää soi itseään: niin mieskin suo. Hän myös noin liekkein kitaan työnnettiin; mä siellä käsiinsä sattumalta lankesin; käsiinsä sattumalta jäin, kuin jäi kipinä siellä viittaan hänelle; taas kunnes meidät tulest' ulos jokin, en tiedä mikä, heitti.
Ei tämä tyttö, ei, ei tämä ole se, jonka liekeistä mä pelastin. Ken hänet tuntien ei tulest' ois hänt' auttanut, ken mua ois odotellut? Vaan säikähdyshän tosin oudoks saa. RECHA. Vaan minä tapaan teidät samana. Vaan sanokaahan, ritari, miss' ootte niin kauan piillyt? Taikka kysynkö: miss' yhä piilette? RISTIRITARI. Miss' ehkei pitäis mun olla . RECHA. Ja miss' ootte ollut?
Kahleides mitan kulkenut maailmaas joka suuntaan oon minä, nähnyt ma oon kaikki sun luomasi, Zeus: nähnyt en suuruuttas, vain mahtisi oon minä nähnyt! Pieni on maailmas, pienet on luotusi sun. Ei ikinään sinun eessäsi maahan mun polveni taivu, itseäs tunnustamaan et ikinään mua saa. Kahleistain olen sulle ma velkaa, muusta en mistään, en tulest' itsessäin, henkeni voimasta en.
Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään jo tuolta laaksosta nään nouseviksi, ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.» Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä sisältä polttaa, saa ne puuntamahan, kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.» Nyt sousimme me vallihaudat syvät, tät' epätoivon kylää kiertäväiset; sen muurit rautaisilta mulle näytti.