United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Osa toisensa perästä syöksin kokoon suurella rytinällä; tornia ja huippuja kohosi tulipatsaiden välissä, seisoivat huojuen muutaman minutin ja kaatuivat sitten, levittäen kaatuessansa ylt'ympäri tulisateen kipinöistä ja liekeistä.
Läsnäolijat pitivät hänen kuolintapaansa ihmeenä. Hänen ennenaikainen kuolemansa, niin he arvelivat, ei silti pelastanut häntä liekeistä, jotka hänen rikoksensa olivat ansainneet. Eräs lautamiehistä oli sillä välin pantu noutamaan kylästä rattaita. Niiden saavuttua joukkue lähti kappelista.
Ei tämä tyttö, ei, ei tämä ole se, jonka liekeistä mä pelastin. Ken hänet tuntien ei tulest' ois hänt' auttanut, ken mua ois odotellut? Vaan säikähdyshän tosin oudoks saa. RECHA. Vaan minä tapaan teidät samana. Vaan sanokaahan, ritari, miss' ootte niin kauan piillyt? Taikka kysynkö: miss' yhä piilette? RISTIRITARI. Miss' ehkei pitäis mun olla . RECHA. Ja miss' ootte ollut?
Menkää tiehenne en minä ole sitä tehnyt tyttäreni on valehdellut liekit leiskuvat tulipalo, tulipalo kuinka liekit leiskuvat!» Liekeistä, jotka näyttivät olevan hänen juoppohulluutensa huippukohta, joutui hän jälleen yölepakoihin, joita hän koetti pelotella pois käsin ja jaloin, kunnes taas kykeni jatkamaan työtään, tällä kertaa höyläten pöydänreunaa.
Meit' ääni johti, tulen tuolta puolen mi lauloi; ja me tarkaten vain sitä tulimme liekeistä nyt nousukohtaan. »Venite benedicti patris mei» sisältä valon soi niin kirkkaan, että mun voitti se, ei sietää silmä voinut. Soi vielä: »Päivä painuu, ilta lankee; siks älkää viipykö, vaan kiirehtikää niin kauan kuin ei tummu lännen taivas.»
Juuri nyt ovat kaikki sydämet siinä vähäisessä joukossamme, joka on niin suuressa kiitollisuuden velassa T:ri Lutherille, yöt päivät nostetut Jumalan puoleen rukouksissa hänen tähtensä. Hän aikoo pian lähteä matkalle keisarillisille valtiopäiville Wormsiin. Keisari on antanut hänelle suojeluskirjan, mutta sanotaan, ettei se pelastanut Johan Hussia liekeistä.
Eukot vaan päivittelivät emäntää ja lasta ja antoivat tulipalon kiihtyä kiihtymistään. Vihdoinkin viimein kuului yli melun huuto: "käykää hyvät ihmiset toki emäntä liekeistä pois!" Muurari-Antti kohautti ylenkatseellisesti olkapäitään ja tuumaili: "kukapa sinne tulen keskelle mennee kärventymään." "Minä menen", lausui äskeinen huutaja, Surma-Olli, "eikä minua kukaan itke."
Meit' ääni johti, tulen tuolta puolen mi lauloi; ja me tarkaten vain sitä tulimme liekeistä nyt nousukohtaan. »Venite benedicti patris mei» sisältä valon soi niin kirkkaan, että mun voitti se, ei sietää silmä voinut. Soi vielä: »Päivä painuu, ilta lankee; siks älkää viipykö, vaan kiirehtikää niin kauan kuin ei tummu lännen taivas.»
Lienet kuullut joskus myös sinikeltaisista liekeistä puhuttavan? Mitä ne ovat? Ne ovat älyn salamoita. Meille mykistyneille on laki sellainen, että mitä syvemmälle me vaivumme ja mitä synkemmäksi meidän sielumme ja sydämemme kylmenee, sitä kirkkaammaksi käy meidän järkemme ja sen selkeämmin me loistamme omalla valollamme pimeydessä. Tahtoisin sinne alas, pois!
Suurin osa liekeistä pelastettua tavaraa meni näin kaikissa tapauksissa pilalle ja sirpaleiksi, ja paljon niistä kähvelsi ja varasteli mukaansa myöskin erityisesti sitä varten paikalle kokoontunut roskaväki, jota poliisit eivät voineet estää tunkeutumasta palopaikalle. Mitään erityistä pelastuskuntaa ei siihen aikaan ollut olemassakaan. Eikä palovakuutuskaan ollut mitään yleistä.