United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pauhaa synkän uhkaavasti rannalla kuusikko luminen. Selvään kuuluu tänne asti ryske oksien. Lentää raskaan ilman puhki joutsenet näkymättömät. Kuule! Viereltäsi suhki siivet ylpeät. Rantaa pitkin vielä ajaa laukaten hätäinen hevosmies. Ei oo yli uskaltajaa raukassa, sen ties. Uhkuvesi kosken alta jäälle mustana leviää. Tuuli liehtoo lounahalta. Pilvet sinertää.
Tuore väre kulki kasvojeni ylitse. Minä avasin silmäni: aamu koitti. Ruskoa ei vielä näkynyt mistään, mutta jo kuulsi vaaleana itä. Ympärillä eroitti jo kaikki esineet, vaikka himmeästi. Kalpean harmaa taivaan kansi alkoi vaaleta, kylmetä, sinertää.
Eipä rauhaa suo ees tuokioksi sulotuska tuo, vain uutta aina ahdistusta luo ja uutta uskallusta haaveen hurjan: taas päivä koittaa, linnut livertää, kasteiset kummut, viidat vihertää, maa kaunis kukkii, meri sinertää ja kaikki surmaa aallon sulhon kurjan.
Oli aivan toinen helotus heinikossa, kun lapsena juoksin sinne pyhäaamuna, pyhävaatteet yllä, pestyt ja valkoiset, ja itsekin pesty ja puhdas. Ruiskukka sinertää sunnuntaina toisin kuin maanantaina. Mikä sen tehnee? Oma juhlamielikö? Juhlamieli sen tehnee sillä samoin oli juhlapäivänä minä tahansa, olipa nimi- tai syntymäpäivä, häät, ristiäiset tai hautajaiset.
Kurjat kuusennäreet, siinä vakavina, vaijeten. Niinkuin tietäisivät jotain, jota minä tiedä en. Kuusennäreet, kuinka monta heitä siinä lieneekään, oksat alas painuneina, jokainen kuin yksinään. Tuolla rannan musta viiva. Tälläpuolla aava jää. Yö ei ole vielä tullut. Viel' on hetki hämärää. Tuuli liehtoo lounahalta. Pilvet taivaalla sinertää. Uhkuvesi kosken alta jäälle leviää.
Mitäs me nyt tehdään? Ei, tämä ei vetele. Meidän täytyy mennä noutamaan tänne pata, jolla keitämme itsellemme pesuvettä. Minä menen sitä noutamaan. Kokoa sinä, Aapelus, risuja padan alle sillä aikaa.» Tommola menee huvilaan, hänen alaston ruumiinsa on tervasta kiiltävä ja paikoin hiekasta karkea; naama on niin tervan vallassa, että silmät vaivoin saattavat sinertää tervan läpi.
Laulun lämmin hengähdys yli vetten, maitten käy, loihtee liljat kukkimaan, miss' ei ennen kortta näy, kulokankaat vihertää, peittää verta juoneen maan, järvet jälleen sinertää, kevätlinnut livertää laulun taikahelkähdys voittaa kuolon ruhtinaan. Niinkuin joustava, nuori mies, nuori vyöltä ja varreltaan, astuu Suomi nyt tietään uutta kohden aamua, vastaisuutta.
Ken sinua rakastaa koko avarassa maailmassa? Ei kukaan, ei kenkään. Rohkeutta, Liv, taivas sinertää ylläsi tänä iltana, siellä on Se, joka näkee ja valvoo. SEITSEM
Vaan nyt riemuitsen, Kuin lintu laulan, leikitsen, Niin että rannat raikaa. Oi kirkas ilma, kaunis sää, Järv' välkkyy, taivas sinertää! Oi kesän armast' aikaa! Nyt talvella muistaa Taas poikaset luistaa, Ja suksilla suistaa Sievästi näin. Ja hanki se nauskaa, Ja jäätikkö rauskaa, Ja kulku on hauskaa, Heh, edespäin! Lum'hiukehet välkkää, Ja kulkuset helkkää, On riemua pelkkää, Nyt hulmutaan!
Pohjoseen kulkevi ampujain retki Humisten hankikanteel, Härmäset hiukset hartioil liehuu Vauhdissa vinkuvassa, Ja harjanteilt Tuuli tuima käy Ja laaksoja siivilläns lyö, Ja Metsola luminen pauhaa. Kontion kaupungis seisovat viimein Tunturil korkealla, Sieltä, jos katsahdat puolehen päivän, Allasi väikkyy mailma, Ja säteetön Pyörä auringon Käy reunalla taivaan ja maan; Ja sinertää kaukaset metsät.