United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kahden tai kolmen vuoden kuluttua huomattuaan, että kesä on ikuinen ja ettei kukkasia koskaan puutu, elää se huomispäivää huolehtimatta, tyytyy kokoamaan niin paljon hunajaa ja siitepölyä, kuin tarvitaan päivän tarpeeksi, eikä enää kokoa mitään talven varaksi, koska sen nykyinen järkiperäinen vaarinotto on synnynnäistä kokemusta mahtavampi.
Silloin laskihen kova koura hänen olkapäälleen, ja vanhan Rasmussenin matamin kolea ääni kuului hänen korviinsa: "Hevonen on valjaissa vaunujen edessä. Kokoa kiireesti kapineesi ja seuraa minua Granholtiin tänä iltana. Täällä et voi enää olla." Ludvig loi häneen kiitollisen silmäyksen ja riensi ylös hakemaan kapineitansa.
Toinen intoili: On toki... Isompikin vielä on... On niin iso kuin pappilan ja vallesmannin haka yhteensä ... ja vielä isompikin... On niin iso kuin koko tämä kylä. Ja kauan aikaa saivatkin he nyt istua aidalla suurennellen haan kokoa. Esa yltyi: Ei ole mikään niin iso kuin tämä haka. Onpas. No mikä? tiedusti Esa.
Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi'in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta. Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kokosin tätä kokoa, Tätä vartta valmistelin, Näille ouoille oville, Veräjille vierahille. Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kannoin kaunihit hivukset Sian villojen sekahan, Sorahutin suorat sääret Sian säärien sivulle. Kuka tiesi, kenpä luuli.
Pienen vartalonsa vuoksi, joka oli paljo pienempi naisten tavallista kokoa, hän näytti hyvin nuorelta; vaikka hän jo oli kahdeksantoistavuotinen, olisi tehnyt mieli luulla häntä neljää vuotta nuoremmaksi.
Kun Auno oli saanut lyhteet metsästä ja aidan vierustalta, koetti hän yksin jyvinkin nokkia maahan sortuneita jyviä. Niistä ei suurta kokoa karttunut. Mutta ikävä aika kului paremmin kuin jouten. Viisi päivää oli Mikko ollut sairashuoneella, joten oli enää vain kaksi päivää odotusaikaa. Aika kului hyvin hitaasti. »Viikon perästä annan teille miehenne terveenä», oli lääkäri sanonut.
Tämä ilmenee m.m. siinä, mitenkä luontainen maailmankäsitys puhuu esineiden konstanttisesta ko'osta ja muodosta. Näköaistin predominanssista johtuu, että esineiden koko ja muoto meille näkeville merkitsee etupäässä optillista kokoa ja muotoa.
Sihteeri otti esille paperin ja taas korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla äänellä lukea. Oho, olipa siinä miehessä kokoa, sanoi huolissaan kauppias Nehljudofin korvaan. J. n. e., j. n. e.
Silloin se alkaa surkea katsoa silmästä sisään. Eikähän ole pakosta aivan tapposen tahallaan heittäytä Jumalan vihan alle. Vapahtaja sanookin, että joka ei minun kanssani kokoa hän hajottaa.
Se otti perhon ja nyt on minun aika koettaa ottaa se. Kun vain tietäisin, mikä on se perho, joka tänään tulee alas. En pääse puomalle eikä niitä ole sen ja rannan välissä. Koetan sitä kokoa, joka tuli eilen. Se on pieni Hardys favourite, jota viime kesänä sain ottamaan monien kokeilujen jälkeen. Perhoni putoo nyt jotakuinkin puoman päähän ja tekee kaaren alas.