United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luulin sinun minua kiroten tulevan ja sotaa hankkivasi. Väärät jumalasi kirosin, en sinua. Tuomitsin taikauskosi ja menosi, joilla ihmisiä pimeyteen sidot. Nyt olen tullut selittämään sinulle ja heimollesi, mikä on minun Jumalani ja mikä sinun ja mikä on ero heidän välillään. Turhaan taisit tulla! virkkoi Panu ylenkatseellisen huolettomasti.
Se oli jo hengetönnä, kun koira syöksyi sen kimppuun. Nyt Taneli tuli Pekan luo ja sanoi hänelle vakavasti: "Muista, että viet koiran pois ja sidot sen kiinni ennen kuin ammut puusta ilvestä. Jos pedossa on henkeä jäljellä, se repisi koirasi pahanpäiväiseksi, ja siihen metsänkäyntisi sillä kertaa loppuu. Hiljaa, pojat! Pidättäkää koiraa! Katsastan, mihin toiset otukset menivät."
AKSEL. Uskollisuuttan' älä viero. Vastoin Sen aiett' ois se aivan. Täss' on liinaa. HAKON. Miks säpsähdit? Voi, kaikkivaltias! Sen liinan tunnen. AKSEL. Tuskas hillitse! HAKON. Sä sidot mua sillä vaattehella? AKSEL. Niin, ett'ei kuiviin juokse veresi. HAKON. Sä sidot mua sillä vaattehella, Joll' onnesi ma raastoin? AKSEL. Herra, toinen Tää liina on. HAKON. Ei, ei.
PANDULPH. Se muoto muodoton ja laki laiton, Jok' ystävyyttä suosii Englannin. Aseihin siis, ja kirkon puoltajiksi! Tai muuten äiti, kirkko, hylkypoikaan Kirouksen viskaa, äidin kirouksen. Niin, Ranska, käärmeelt' ennen kielen sidot, Nälistyneeltä tiikeriltä hampaan Tai härnätyltä leijonalta ryömän, Kuin käden, jota pidät, rauhaan käännät. KUNINGAS PHILIP. Voin purkaa kädenlyönnin, vaan en sanaa.
Juro mieli, tunne kylmä, Talvet kolkot, pitkät yöt, Karu luonto, hidas kansa, Hitaita myös riennot, työt! Kuitenkin, kuin tenhokahlein, Sidot mua, Suomenmaa! Köyhyyteskin, kärsimykses Lempeäin vain vahvistaa. Sata kertaa vaikka vielä Kurjemp' oisit, köyhempi, Hyljätä en sua voisi. Kurja, kallis. Suomeni! Ihailuni ottakaatte, Vieraat, immet, vieras maa!
Minäkö murtaisin ainoatakaan noista hennoista kukkaisista, joita sinä, alttarille mennessäsi, sidot mustiin kiharoihisi?... Oi, ei koskaan, ei koskaan! Loistakoon sinulle taivas kirkkaana! Iloinen ja häiritsemätön olkoon suloinen hymyilysi! Ollos siunattu siitä onnellisesta ja suloisesta hetkestä, minkä sinä soit toiselle, yksittäiselle ja kiitolliselle sydämelle!
Lohdutus ei ole muu kuin turva, joka asetetaan alle, kuin toive on murtunut; aivan kuin sinä, nähdessäsi puoleksi taitetun oksan kukkaisissasi, sidot siinä sen nauhalla pystöön, niin että hän voi parantua kuni ... tuo on lohdutus ... mutta jos se on vallan erillään ruhosta, mitä sinä silloin teet, jos tahdot pelastaa oksan elämän.
Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet; ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa." Näillä paikoin kulkiessa johtuu tämä tapaus ehdottomasti jokaisen kristityn mieleen, joka Pyhän Hengen avulla on oppinut tunnustamaan Jesuksen Jumalan Pojaksi ja palvelemaan häntä Herranaan ja jumalanaan.
Mutta miksi kysyt sitä? Teetkö sen vain huvin vuoksi vai tahdotko sieluni mustimmalla kaikista epäluuloista myrkyttää? Olkoon se kaukana minusta. Toivoisin vain, että tarkoin harkitsisit ja punnitsisit kaikki asianhaarat, ennen kuin sidot itsesi elinkautiseksi. Sinä! Sinä puhut kuin puntari! Sinä et ole koskaan itse rakastunut. Voimme jättää sen kysymyksen tällä kertaa.