United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mua seuratkaa, tien raivaan kirjeillenne, Ja teen sen sitä kiireemmin, jott' oiti Mun veisitte sen luokse, ken ne antoi. Seitsemäs kohtaus. Toinen huone linnassa. KUNINGAS. Nyt tuntosi kai syyttömäks mun myöntää. Ja sydämmees mun ystävänä suljet. Kun omin korvin kuullut olet, että Se mies, jok' armaan isäs hengilt' otti, Mun henkeäni väijyi.
Kyllä minä tiesi raivaan, vastasi Rikberg varmana. Onhan meille maailmassa tilaa meillekin! puhui Ester iloisella luottamuksella. En tahdo mitään muuta, kun pidät huolen siitä pienestä elämästä, joka meille syntyy. Itsestäni aina huolehdin. Ei hätää mitään! vakuutti Rikberg. Kunhan et vain rupea katumaan, niin kaikki käy hyvin.
HIEEONYMUS. Ajattele toki, ettäs luostarin rauhaa häiritsemällä kadotat kuolemattoman sielusi ijankaikkisen autuuden! ROLF JUTE. Minä on ajattele muuta kuin morsiantani! Hänet vien täältä hyvällä taikka pahalla! Asettukoot eteeni kaikki maailman munkit ja nunnat, miekallani raivaan itselleni tien!
Eiköpä kuitenkin ole paljon rehellisempää, viisaampaa ja tosi-naisellisempaa, jos minä itse raivaan tieni elämässä ja itse valmistan itsenäisyyteni, niinkuin sinä aiot tehdä? Eipä todellakaan ole kunniallista ja oikein, antautua asemaan, jossa emme voi täyttää mitä meiltä pääasiallisesti vaaditaan, kun samalla ehkä estämme siitä jonkun toisen, joka on sopivampi sillä paikalla kuin me.
Kummassako paikassa lienevät paremmassa tallessa, jos hän meidät molemmat sattuisi kiinni saamaan? Vai luuletko, että se rupeaa ojiani täyttämään? Ei rupea. Niin, no ! Kummastelet sitä, että minä peltoa kuokin ja niittyä raivaan. Mahtaisiko tuo kuokoksen takaisin kääntää ja kannot entisille sijoilleen upottaa ja istuttaa pajukon siihen, mistä se juurineen revittiin?
Mutta minä en sitä salli, sillä minä niin täydellisesti luotan teidän rakkauteenne. Ei, vaan minä raivaan esteen tieltämme pois. Uhraan koko omaisuuteni johonkuhun hyvään tarkoitukseen. Silloin olen yhtä köyhä kuin tekin, jalo ritari, eikä teillä enää tarvitse olla mitään epäilyksiä. Noo ? Ettekö ihastu tuumastani? Kuinka? Te näytätte nololta? HEIKKI. Minä ? En suinkaan.
ERLAND. Ja moinen varoisuus, mi pelastuksen Saa mahdottomaks, ilahuttaa sua? WILHELM. Varoisuus yksin pelastusta auttaa. Jos kirkon raudoitetut, raskaat ovet Lukittaisiin, ei pelastusta ois. Huomenna Hakon aikoo Valpurin Jo linnaan viedä morsiamenaan, Mut läpi ritar'joukkion, vaikk' onkin Kakskymmen-lukuinen se, musta munkki Viel' yhdeskolmatta, ma raivaan tien.
Surun ruhtinas, Suomi! Nyt kostuu, nyt kastuu niin moni luomi, kun armeijat astuu maan suuren ja sorjan, ei enää nyt Moskovan, Pietarin orjan, vaan valppahan, vapaan, taas Kasimirin tapaan, kun Europa säilyy ja Puolan päivä päilyy. Syreenit hiljaiset kesä-yössä, kuulkaa: minusta herkkää, heleää nyt luulkaa, en liene korppikotka alla taivaan, ma itseäin vain ihmiseksi raivaan.
"Minun asiani se on, millä tavalla raivaan itselleni tietä, ja minä tunnustan sinulle suoraan, ett'en ollenkaan tahdo tekemistä ylikerran asukkaitten kanssa, ole siis pakottamatta minua vahimpäänkään yhteyteen heidän kanssansa. He ovat tuommoisia tuttuja, jotka sitten riippuvat kiinni takiaisen tapaan ja niin, lapseni, he pysyvät aina kaukana niistä seuroista, joihin minä olen tottunut kuulumaan!