United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikeata nimeänsä hän tuskin itsekään tiesi. Souvenir oli raukkamainen mies; jokainen häntä halveksi. Toisella puolen suuta ei ollut hänellä yhtään hammasta, jonka tähden hänen pienet ryppyiset kasvonsa näyttivät vinoilta. Aina hänellä oli hyörinää ja pyörinää; milloin pistäytyy piikain kammariin, milloin konttoriin, vuoroin menee pappilaan, vuoroin kylänvanhimman luokse.
Se opettaa rakastavaisille, ettei kulku tääll' ole ruusujen ja kukkasten pääll' amuuuu, amuuu, amuuu. Tämä pitää näyttää mammalle. Tämä pitää antaa papalle. PORMESTARI. Oletko mamma lukenut eilistä lehteä? PORMESTARINNA. Olen vähän, sain tämän reväistyksi piikain käsistä. Oletko sinä? PORMESTARI. Olen, sain tämän kadulla pojilta ostaa kahdella markalla. Nauravat nenät vastakkain.
On meidän tyttö sen arvoinen, ettei sitä sovi enää piikain kanssa aitassa makuuttaa, siitä pitää tulla loppu. No no, elähän nyt, lepytteli emäntä. Raikotaan huomenna tuo pieni aitta joutavasta rojusta, niin antaa muuttaa sinne. Ei aittaan mihinkään, oikaisi Malinen. Meillä on siksi kamareja, että sopii niihin. Ja sinne jos s t alkavat koputella, niin tuntevat sen lihat nahkassaan.
Ei siltä, että häntä juuri halutti; sillä rouva Leistén oli niitä, jotka puhuivat vaan piioista, taikka oikeammin niiden mahdollisista ja mahdottomista vioista. Mikään muu aine maailmassa häntä ei huvittanut. Mutta yksitoikkoisuus oli niin painava, että täytyi jotain vaihtelua saada. Ja paremman puutteessa meni sitten kuulemaan, vaikkapa piikain panettelemista. Hän oli lähtemäisillään.
Onko ne laskeneet? kysyi emäntä totisena. En minä sitä kuullut, mutta sepä nyt on sama, pois se pitää muuttaa. Ei nuo liene laskeneet, rauhoitti emäntä, ja kyllä se Maija ei laske, varsinkaan sitten, kun varoitetaan. Antaa nyt vielä olla siltään, niille tulee ikävä, niin Anna Liisalle kuin piioillekin. Vaan minä en anna olla, tiristeli Malinen. Minä vähät piikain ikävästä.
Vähän aikaa neuvoteltua päätettiin, että karjapiian piti ruveta sisäpiian sijaan ja passata pöydässä, jonka jälkeen hänet lähetettiin piikain kamariin pesemään ja muulla tavoin valmistautumaan juhlallista komentoa varten. Kello seitsemän alkoi vieraat tulla. Seudun kaikki honoratiores olivat läsnä. Siellä papin ja vallesmannin, tohtorin ja tuomarin herrasväet.
Vuokralaiset ja ruokavieraat tekivät silloin pilaa hänen laitoksistaan, jättivät syömättä, mitä olivat ottaneet eteensä, ja laittoivat ivallisia terveisiä piikain mukana. Piiat olivat yhdessä liitossa, vaihtuivat nekin joka kuukausi, valittaen työn paljoutta ja huonoa ruokaa. Usein jäi huoneita tyhjäksikin keskellä lukukautta moneksi viikoksi.
PORVARIS-NEITOJA. Kas niin! kaks' oivaa nuorukaista! Häpeä on se tosiaan: On seuraa saatavissa oikein herramaista, Ja piikain jäljiss' juostaan vaan! Seis veikko! jäljissämme sipsuttaa Kaks vallasnaista, yllään soma verho, Ma tunnen toisen: saanko tunnustaa Tuon ympärillä liehun niinkuin perho. Ne astuvat niin hiljakseen; Kai vartoovat ne meitä rinnalleen!
POMMERI. Niin, mitä veli pormestari sanoo siitä? PORMESTARINNA. Niin, kokoontukaa vain täällä. KANTTORI. Meitä on jo kaksi johtokunnan jäsentä, kun saadaan vielä joku, Naatus ja PORMESTARINNA. Naatus onkin tuolla kyökissä, ollut jo aamusta asti, tutkii piikain kieltä. PORMESTARI. Kauppias Rautiainenhan asuu aivan tässä vieressä. Lähetetään joku meidän tytöistä käskemään hänet.
Hän ei tietänyt mitään muuta syytä, kuin että isä on niin käskenyt, ja siinä ei ollut muuta keinoa, niin oli tehtävä. Minäpä ehkä arvaan tuon syyn, sanoi Maija naurahtaen. No mikä? Arvaat sen sinäkin. En minä, ihan todella. Sinut asetetaan jo vahdin alaiseksi, selitti Maija. Meidän piikain luona sinun ei enää uskottu säilyvän.