United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Molemmat ottivat askeleen taaksepäin ja tuijottivat kuin vihaiset koirat toisiinsa. Molemmat olivat pienikasvuisia, mutta näyttivät paisuvan ylpeydestä. Kummallakin oli miekka, ja pienellä liikkeellä he nykäisivät sen kahvan esiin, jotta helpommin voisivat vetää sen huotrastaan. »Mr Stewart, ellen erehdy», lausui Robin. »Aivan oikein, Mr Macgregor, ei sitä nimeä tarvitse hävetä», vastasi Alan.
Virkki ja huotrastaan veti raskaan, mittavan miekan, viiltäväsäiläisen, joka häll' oli hankkilusvyössään; sitten syöksyi päin kuin korkea ilmojen kotka, tummien pilvien puhki jok' iskee, siepata aikoin lampaan nuoren tai jänösenkin säikkyvän maasta: kohti hän karkasi noin, kohotettuna viiltävä miekka.
Kuudetta käydessä varustautui hän lähtemään. »He olisivat narreja», tuumi hän, »jolleivät tekisi minusta loppua.» Hän pani pistooliinsa uuden nallihatun ja höllensi miekkansa huotrastaan, sillä hän aikoi myydä kalliista henkensä. Mutta astuessaan nostosillan ylitse näki hän jo kaukaa ystävällisiä kasvoja vastassaan.
Panu teki liikkeen sysätäkseen papin härän äärestä. Mutta kun Olai tyynesti ja hätäilemättä ja varmasti vihollistaan silmäten irroitti kirveen huotrastaan ja antoi sen riippua kädessään kupeellaan, peräytyi Panu. Papin miehet olivat astuneet esiin ja asettuneet puolikehäksi hänen ympärilleen; Panun miehet olivat sitä mukaa vetäytyneet hänen puoleensa ja seisoivat hänen takanaan.
Silloin syöksee Kari tuvan ovesta sisään ja hyökkää suoraan Panun kimppuun. Sinun on työtäsi tämä! kähisee hän ja kohottaa kätensä, johon on karhukirveensä huotrastaan temmannut. Mutta ennenkuin hän on ehtinyt iskeä, putoo hänen päähänsä semmoisella voimalla Panun nyrkki, että Kari luuhahtaa maahan kuin irtaunut purje.
»Odotan teidän ilmotustanne, herra luutnantti», huusi hän uhaten. Hänelle vastasi nauru juopuneen kurkusta. He siis kapinoivat. Hänen aavistuksensa ei ollut pettänyt. Hän tempasi miekan huotrastaan. »Hiljaa!» komensi hän. Riveistä kuului murinaa. Pari kolme astui taisteluun vaativina rintamasta esiin. Luutnantti Merckel päästi haukkumasanan ja vetäisten miekkansa syöksähti Boleslavia kohden.
Säpsähti Panu outoa ääntä, vavahti tulta, joka silmästä leimahti, vaipui ase iskevästä asennostaan elävän ristin edessä, joka seisoi hänen kaatuneen jumalansa jalustalla, palasina oli pyhä kuva ... ja Panu epäröi. Mutta taas kimmahti kiukku hänen rinnassaan, ja hän etsi jalan sijaa lumessa ja irroitti jo metsäkirvestä huotrastaan.
Ratsastaessaan kohta neljän jälkeen kylään näki Boleslav tien akkoja ja ukkoja täytenään, jotka äänettöminä ja arkoina kuten paha omatunto väistyivät hevosen kavioiden tieltä ja sitten juoksivat hänen perästään. Hän kopeloi pistoolejaan ja vetäisi miekkansa höllemmälle huotrastaan, sillä hän aavisti ottelua, joka hänellä oli edessään.
Muuan schrandenilainen, joka suosioon päästäkseen oli yöllä ottanut kiinni Boleslavin hevosen, toi sen alamaisesti irvistellen saapuville. Boleslav hyppäsi satulaan. Hänen miekkansa lennähti huotrastaan. »Hiljaisuus!» Kovana ja jyrisevänä kaikui hänen äänensä joukon päiden ylitse. »Käännös oikeaan, mars!» Ulos kylästä kävi kulku. Metsät lähenivät. Hän ei katsonut enää taaksensa.
Vaan nyt Akhilleun kiiti jo suoraanlentävä saarni, jonk' oli suunnannut hän surmaks Asteropaion, ei toki iskenyt kohti, se vain kävi törmähän rannan, siihen tunkeutui ihan varren keskehen saakka. Temmaten huotrastaan veti viiltävän miekan Akhilleus, vimmoin karkasi kohti; mut turhaan pois koki toinen peistä Akhilleun kiskaltaa käsin jäntevin irti.