United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun mielestäni oli kaikki erinomaisen kaunista, ja minä päätin sinä yönä nukkua humalistossa, kuvaillen itselleni, että saisin iloista seuraa salkojen riveistä ja sievistä köynnöksistä. Kulkiaimet olivat pahemmat, kuin koskaan, sinä päivänä ja synnyttivät minussa semmoisen pelon, jota vielä elävästi muistan.
Kiirehtien pihalla olevan istuimen luo rupesin minä silittämään paperia ja yhdistelemään revittyjä palasia. Yksi osa puuttui ja sitä paitsi oli käsiala kovin epäselvä. Suurella vaivalla sain selon seuraavista riveistä.
»Odotan teidän ilmotustanne, herra luutnantti», huusi hän uhaten. Hänelle vastasi nauru juopuneen kurkusta. He siis kapinoivat. Hänen aavistuksensa ei ollut pettänyt. Hän tempasi miekan huotrastaan. »Hiljaa!» komensi hän. Riveistä kuului murinaa. Pari kolme astui taisteluun vaativina rintamasta esiin. Luutnantti Merckel päästi haukkumasanan ja vetäisten miekkansa syöksähti Boleslavia kohden.
Samana päivänä vietimme Keisarinnan korkeata nimipäivää, jonka johdosta meillä oli jumalanpalvelus pataljonan kirkossa. Tultua kirkosta kasarmin pihalle ja asetuttua riveihin tuli pataljonan komentaja vapaaherra Ramsay ja lausui: "toivokaamme onnea Keisarinna Marialle hänen korkean nimipäivänsä johdosta, hurraa!" Innokkaat hurrahuudot kaikuivat riveistä; soittokunta soitti keisarihymnin.
Mutta sinun nimesi ei kuole tämän päivän mukana. Surumielin etsii puolisosi sinua palaavien sotilasten riveistä, ja sinun hento poikasi itkee kaipauksen kyyneliä, mutta me viemme heille sinun viimeisen tervehdyksesi ja sanomme sinun kuolleen oikean asian puolesta.» »Tehkää niin, kumppanit.
Oli siksi pimeä, että oli mahdoton saada selvää niistä moniaista riveistä, jotka paperilla häämöittivät. Kärsimättömänä huusi tohtori valoa ja Orellin onnistuikin löytää keittiöstä pikku lamppunen. Kun apteekkari kääntyi, huomasi hän lattialla tohtorin jalkain juuressa pienen kultaristin. Se kuului Liisalle ja siihen oli kaiverrettu "muisto" sana.
Pitkistä riveistä valkoisiksi ja punaisiksi maalatuista työväen asuntoriveistä loistaa hämärässä valo takkavalkeasta, jotka odottavat työmiestä, hänen tullessaan kotiin illallista syömään; tuli sysihaudoissa metsänrinteellä kiiltää yhä kirkkaampana kuta pimeämmäksi ilta käy; toisella puolella lahtea olevasta ketjupajasta kohoavat kipunat tulisateena tummaa taivasta kohti; kosken kohina kuuluu selvään illan hiljaisuudessa, jota keskeyttää ainoastaan läpi koko yön, säännöllisillä väli-ajoilla, kaikuva huuto: "rata selvä" tahi palovartijan toitotus hänen käydessään ympäri katsomassa, onko kaikki levollista ja varmaa.
Kaikk' on tyyntynyt. Miss' äsken viha riehui, oli rauhaa: jo viihtyi vaino, unta maattiin nyt, sit' unta, miss' ei enää myrskyt pauhaa; jos valvoi ken, ol' ystävä vaan tuo, jok' ystävän jäi nukkunehen luo. Mit' etsin, löysin nyt, ma tiedon sain, jot' oli yhtä raskas kaipaella riveistä Tigerstedtiä mä hain, mut hän on tääll', ei ole valvehella.
»Te kummastutte varmaankin näistä riveistä, neiti Vinter», kirjoitti hän vahvalla, selvällä käsialallaan, »minä pyydän kuitenkin teitä olemaan vakuutettuna siitä, että minä en suinkaan aijo uudistaa, mitä minä aikaisemmin tänään olen lausunut, en myöskään tahdo teitä kiusata enkä vaivata.
Raikkaat, innokkaat eläköön ja hurra-huudot kaikuivat riveistä ja soittokunta soitti "Maamme". Hetki oli juhlallinen, ja arvatenkin monen sotilaan kivikovassa sydämmessä vaikutti joitakin hellimpiä tunteita.