United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mikä sinulla on, Abram?" huusi waimo pian säikähtyneenä. "Wain oliko paroni taas?" "Paroni, Anniseni, on aina paroni, se on synti ajatella paronista mitään pahaa. Sentähden saatkin istua ikäsi tässä pimeässä linnassa." "Ja nimismiehen wirka, joka sinulle jo oli luwattu?" "Sen saa, woitko arwata ken?" "Herrainen aika! Jo kolmas kerta kun sinut pettäwät. Ehkä antawat sen Iiwanalle?"
Herrainen aika!" kuului monesta suusta yhtaikaa. "Niin", sanoi tulija, "hän on luullut syöneensä werimakkaroita ja nielleensä watsaansa kyykäärmeitä, ja siitä on hän kuollut." "Ja ken on tullut hänen sijaansa?" kysyi Yrjö?
Mutta hänen hämmästyksekseen akat, jotka puuhaelivat ruumiin ympärillä, yht'-äkkiä vaikenivat kesken lauluansa, samassa kun hän astui kynnyksen yli, ja yksi keistä sanoi: "Herrainen aika kukahan nyt tuli taloon? Haavasta tuli suuri veritippa!" "Vielä vai", arveli toinen, "se on vaan voidetta". "Ei, kummi, kyllä se oli verta. Minä kysyn vielä kerran, kukahan nyt tuli taloon?"
"Yksinkö vai oliko joku muu hänen kanssaan?" "Bonthron puhui kahden kesken hänen kanssaan ja läksi melkein kohta hänen jäljessään teidän käskystänne armollinen herra, sanottiin minulle". "Herrainen aika, niinhän se olikin! hän läksi muutamia rohtoja noutamaan hän tulee pian takaisin. Jos hän on humalassa, niin älä päästä häntä likelle kammariani, äläkä salli hänen ruveta puheisin kenenkään kanssa.
"Järveen! Mielenhäiriössä kai? ei suinkaan muuten. Herrainen kuitenkin. Sitä se rovastinna on pelännytkin, että kunnian kukko ei laula siitä ihmisestä. Niinpään kävikin. No herra ihme kuitenkin... Rovasti ja kaikki herrasväki vielä nukkuu, kenelle siitä nyt sanoisi. Voi, voi sentään... No elkäähän lapsirukat nyt niin kovin itkekö, ihanhan sydämmenne halkeavat.
Ei minua mikään kiellä silmiäni näyttämästä, vaikka kyllä soisin että ne paremmin maksaisivat katselemisen vaivaa kynttilän valossa". "Herrainen aika!" huudahti Simo, "pitihän minun tuntea tuo ääni! oletko se sinä itse, omassa ruumiillisessas personassas, Seppä? No, etpä nyt, koira vieköön, pääsekään ohitse kuivin suin.
Ernestin silmät lankesiwat neittä kohti, joka kiireillä askelilla juoksi portille. Tämä oli ihan tawallista, mitä hän oli nähnyt joka aamu. Mutta nyt hän painoi päänsä aiwan ikkunaan kiinni, hieroen silmiään ikään kuin paremmin nähdäkseen. "Herrainen aika", huudahti hän yht'äkkiä. "Enkö minä wielä ole walweilla? Onko tämä wielä yöllistä untani?
HAMLET. Herrainen aika, vallan verraton leikinlaskija! Mitä muuta ihminen voisi kuin olla hupainen? Sillä katsokaas, kuinka iloiselta äitini näyttää, eikä ole kahta tuntia siitä, kun isäni kuoli. OPHELIA. On, prinssi hyvä, siitä on kaksi kertaa kaksi kuukautta. HAMLET. Niinkö paljon? No, piru sitten enää mustissa käyköön; minä tahdon sopuliturkin. Oi, taivahan vallat!
Me muut odotimme ihmetellen mikä tästä lopuksi tulisi. Viimeinkin jaksoi Tiina hillitä kyyneltulvansa ja puhkesi lausumaan: "herrainen aika!
Akat kiirehtivät nyt ottamaan venheeseen ja kohti kurkkuaan huusivat: "Herrainen tuota Kaisaa, herrainen tokiisa tuota Kaisaa! Sinä vasta ihminen olit." Ja Ailin kun olivat saaneet venheeseen rymeytyivät joukolla vetämään Kaisaa venheeseen. Mutta kun saivat Kaisan venheen laidalle ryntäitään myöten jo Kaisa itsekin rupesi auttamaan itseään venheeseen.