Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Jertta toimittikin uunin lämpiämään, ja kun uunissa rupesivat puut ja Aunon lattialta keräämät roskat humisten palamaan, niin vertyi Mikonkin mieli. Oli sentään jotain hyvääkin jälellä, kun uuni oli hyvä. Siinä Aunon lattiata lakaista humutessa tuli Kejosen Malla pirttiin ja iloisesti nauraen huudahti: No herrainen aika! Johan täällä on ihmisiäkin!
"Mitäkö olet tehnyt?" vastasin. "Kuka käski sinun kannella päälleni? oletko asetettu vakojaksi ympärilleni?" "Minäkö kantelin?" huudahti Saveljitsh itkusilmin. "Herrainen aika! Luepas sitten, luepas mitä minulle vanha herra kirjoittaa, siinä näet kuinka olen kannellut".
Tässä hän nyt on; vannokaa nyt hänelle ne valat, jotka olette minulle vannonut. Mitä? Juoksetko taas pakoon? Pitääkö sinua valvattamalla kesyttää, mitä? Tule pois, tule! Jos teet takaperoa, niin pistämme sinut kakkuloihin. No, miksi ette puhu hänelle mitään? Kas niin, esirippu pois, ja kuva näkyviin! Herrainen aika, kuinka te arkailette päivän valoa! Pimeässä pikemmin tapaisitte toisenne.
"'Vuonani, herrainen aika! Vuonani, Enkeli, miten sinä luet? Pietari, etkö sinä kuule miten tuo lapsi raukka lukee', huudahteli äiti, joka pelkäsi tyttönsä nyt jo tehneen synnin Pyhää Henkeä vastaan; sillä hän oli hieman ahdasmielinen, vaikka muutoin herttainen olento. "'Lue uudestaan', käski isä, vaan silloin olivat leivät jo ihan kypset ja Enkeli sai ajattelemattomuutensa anteeksi tällä kertaa.
Hän tapasi Loviisan yksin pirtissä leipomassa, sillä tuohon aikaan ei vielä pidetty sopimattomana, jos herrastytötkin hyörivät taloudellisissa puuhissa. "No herrainen aika!" huudahti Loviisa nähdessään Jerikon; "pilvistäkös sinä pirahdit ja minä kun luulin vuoren väen sinut taas korjanneen, niinkuin Sikke-muori uskoo niiden sinua pikkupoikana kuletelleen?"
Herra Claudius ei vastannut sanaakaan; hänen somat huulensa, jotka aina olivat ummistetut, kuten miettiväisten henkilöitten useimmiten, näyttivät nyt tavallista selvemmin kaikki juonteet; mahtoiko hän nähdä yhtä hyvin kuin minä, miten Charlotten silmät oikein hehkuen riippuivat hänen kasvoissansa? "Herrainen aika, mitäpä tässä kuvittelen!" jatkoi ruhtinatar hetkisen äänettömyyden perästä.
Waikka huoneesta ei kuulunut mitään wastausta, Iiwana awasi kuitenkin owen, ja molemmat pujahtiwat sisään. Grönros seisattui wielä lähemmäksi Iiwanan selän taa eikä tohtinut kääntää päätänsä mihinkään päin. "Mutta mitä kummaa tämä on?" huusi Iiwana hämmästyksissään. "Huone on tyhjä ja wuode on liikuttamaton. Herrainen aika! Kuinkas minä tämän ymmärrän?
Oi, loruja! että hän nyt oli kuollut ja kun hänen testamenttinsa avattiin, niin siinä seisoi suurilla kirjaimilla: "Kaikki minun rahani ovat heti maksettavat rakastettavalle rouva Nora Helmerille". Rouva Linde. Mutta armas Nora, mikä herra se oli? Nora. Herrainen aika, etkös voi sitä ymmärtää?
Hän on perivä minun sijani tässä talossa. Kun minulle on tullut este, on kenties tää rouva Nora. Hist! älkää puhuko niin kovaan; hän on tuolla kamarissa. Rank. Vai tänään myös? Enkös sitä sanonut! Nora. Hän on vain täällä pukuani ompelemassa. Herrainen aika, kuinka järjetön te olette! Nora. Kas tässä. Katsokaas! Rank. Silkkisukkia. Nora. Ihonkarvaisia. Eikö ne ole somia?
Kun minä olin tuonut satulan takaisin ja yhteisin voimin olimme saaneet kuormamme rattaille ja taas pääsimme entiseen järjestykseen, päivitteli Kreeta: voi herrainen aika kun ne pärmänttäs meitä! Minä kysyin Matilta, mitä hän Venäläisille sanoikaan, koska ne niin suuttuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät