United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan tulkoot ihmiset paljo viisaammiksi, rauhallisemmiksi ja onnellisemmiksi vuotena kuusikymmentäkuusi ja kaikkina sitä seuraavina vuosina! Isäni kohotti olkapäitään: Oi sinä haaveilija! sanoi hän säälien. Fredrik tuli avukseni. Ei suinkaan, sanoi hän Marthan lausuma toivomus ei suinkaan ole haaveilua, sillä sen täyttämisen todellisuudesta on meillä tieteellisiä todisteita.
Tänään oli hänessä herännyt uusi ajatus: jos Dora todellakin rakasti häntä, jolleivät hänen tunteensa olleet pelkkää haaveilua, eikö hänen silloin pitäisi edes koettaa noudattaa hänen toivomuksiaan? Oliko rakkaus vain laulamista ja löpertelemistä eikö se milloinkaan pakoittanut uhraamaan tapojaan, muuttamaan käsitystään elämästä?
Pilvilinnoja ihanoita Niitä yhä mä laadin vaan, Haaveilua ja unelmoita Elämäni on kokonaan. Siksi näinkö mä uneskelen, Että talven mä lapsi oon; Kevätkukkia sikskö lemmin, Ett' on eloni kukaton. Talven lapselle päiv' ei paista, Eikä tuoksua kukatkaan, Hämäläistä on maailma hälle, Kylmän kolkkoa, tyhjää vaan.
Hän pudisti päätään: Minussa oleva paha ei ainakaan ole mitään haaveilua, vaan surullinen todellisuus, vastasi hän. Noo, sitten olette sellainen ihminen, jolla on mitä arin omatunto, sanoi hän, jos samanlainen vastoinkäyminen olisi kohdannut minua, niin olisin riehunut kuin raivotar! Omanarvontunteen säilyessä?
JUSSI. Mitä sanot tuohon, Teuvo? Eikö ole kaikki suoraa hulluutta. Mutta hän ei usko minua. TEUVO. Ei, ei. Turhaa haaveilua! Ja sitäpaitse ei noista asioista sovi puhua julkisuudessa, neiti Hanna. Kyllä Jussi siinä on oikeassa. Mutta mitä koskivat teidän edelliset kirjoituksenne? HANNA. Kannattaako niistä kertoakaan? JUSSI. Niissä oli samanlaisia mahdottomia tuumia.
Niihin silmiin, jotka tätä maisema-kuvausta tarkkaan katselivat, ilmaantui piankin suloista haaveilua ja tämä juuri oli varma todistus kuvien täydellisestä ihanuudesta. Huone-kalut olivat kauniit ja mukavat.
Me ohjelmoimme yhä edelleen kulkiessamme ohi kirkon ja kirkonkylän talojen. Se on haaveilua enemmän kuin suunnittelua. Sinun suunnitelmasi vaihtuvat, sinulla on mielestäni aate toinen toistaan onnistuneempi ja tarpeellisempi. "En missään ole kuullut niin kauniita ääniä kuin täällä, tuossa kirkossa minkä ihanan kuoron täällä voisikaan saada aikaan! Ja se on saatava aikaan!
Siitä, mikä elämässä on tervettä, on meihin miehiin jäänyt jotakin sano sitä vaikka eläimellisyydeksi tai elämän välttämättömyydeksi ja se vaikuttaa haaveilua vastaan tämän kaikissa kuutamoisissa muodoissa. Romahdusta ei voi välttää. Mutta ajan mittaan on hauskempaa istuskella vararikkoisena kartanossa kuin saarella ... anteeksi, en minä tahdo häiritä! Muistuu vaan mieleeni muuan retki Canadaan.
»Sanoit äsken, ettet paljoakaan usko noituuteen!» Nydia huomautti äkkiä. »Olen kuullut kerrottavan, että tuon vuoren kätköluolissa asustaa mahtava noita ja tuo pilvi lienee noidan kutsuman pahanhengen usvavarjo.» »Sinussa on yhä synnynseutusi, Tessalian luonteenomaista haaveilua», Glaukus virkkoi, »ja sinä itse olet kummallinen sekotus tunnetta ja monimutkaista taikauskoa.»
Monta ajatusta ja haaveilua jää tuttuihin naulankantoihin katossa ja kuvioihin seinäpapereissa. Ja monta rekeä olen tehnyt, monta sarkaa kyntänyt, olen kylvänyt, olen niittänyt, olen ojiakin kaivanut, mieleni hyvikkeenä on monta tärkeää asiaa, joiden ratkaisu on minun vaikutustani. Mutta kuitenkin minusta tuntuu kuin olisin päässyt sairashuoneesta ja ottanut pestin merelle.»