United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROUKA Tuiki välttämätöntä, ystävä. Jo on aika! HALLO Tuosta naisjutustakin...? URMAS Lujasti: Niin. HALLO Olkapäätään kohauttaen: No, tapaus oli ikävä. Mutta enpä totisesti tiedä kannattaako muutamien tyttösten tähden panna koko neuvottelua alttiiksi ja soveltuuko se ylipäätään meidän asemassamme olevien miesten puheitten pasmoihin. Naisjuttu ... yksityisluontoinen asia
Mutta minä nauran hänen elämäntyölleen, minä nauran! Se on kaikki niin vähäistä, niin surkuteltavan pientä ja tyhjänpäiväistä. Hah hah! Mitä se merkitsee? Mitä se on olevaisuudessa? Kannattaako sen vuoksi uhrata elämä? Hah hah hah haa! Ei, äiti, ei! Se mies ei ole koskaan suurta uneksinut. Olavi huomaa olevansa yksin, säpsähtää ja yrittää rientää hänen jälkensä.
Kannattaako niiden tähden hävittää ainoa ihanne, jonka maailmassa voimme toteuttaa, rauhaisa onnellinen koti? Parempi hiljaa kärsiä kohtuuttomimpiakin syytöksiä kuin katkeroittaa mielensä hyödyttömässä sanasodassa. Kiivaaksi kiistaksi muuttunut väittely on aina ikävä kotoisessa elämässä, vahingoittaa aina ystävyyttä.
Ja minua se suurest' ilahduttaa, Ett' olette näin katumukseen tullut. Tressel ja Berkley, mua seuratkaa. GLOSTER. Sanokaa jäähyväiset. ANNA. Kannattaako? Mut koska mairimaan mua opetitte, Kuvailkaa, että tein jo jäähyväiset. GLOSTER. Edelleen ruumis viekää. YLIMYS. Chertseyynkö, jalo herra? GLOSTER. White-Friarsiin; mua siellä vartokaa. Näin onko koskaan naista voitettu?
Jos taas on kysymys jonkun niin suuren talon häviöstä kuin on esimerkiksi »domus transitoria», niin kannattaako meidän oikeastaan uhrata sen perikadon estämiseksi?"
Kukapa olisi uskonut, että tuo ilkeä merituuli ja tämä kylmä Suomen ilma tekisi niin hyvää teidän armollenne! Anteeksi ... vielä yksi kihara ... kas noin. Mutta kannattaako todellakin olla noin viehättävä näille tyhjille seinille tai tuota ikävää pappia tai noita muita tomppeleita varten tässä moukkain maassa. Oi, teidän armonne! Mitä huokaat, hupsu!
Vanhan filosofin he olivat hänestä saaneet, väitti Jakob... »katso vain tuota kaarevaa otsaa, Alette! ja tuota viisasta, kokeneen piirrettä suupielissä; hän ei tiedä, kannattaako tässä marista... Ei rahtuakaan pojanrakkautta minua kohtaan, sinua vain tavoittelee, Letta. Omaa tahtoa näkyy olevan katso vaan, miten hän vastustaa käsivarsillaan. Sinun luoksesi hän tahtoo.»
Nuorukainen oli arvatenkin päässyt pakenemaan, sillä venettä ei näkynyt missään. Mutta ei Hinkki sitä odottanutkaan. Hän riisui saappaansa, katseli niitä vähän aikaa punniten kannattaako niitä viedä mukaansa. Pani ne sitten selkänsä taakse takista tehdyn vyön alle. Tässä rupesi häntä toisen kerran pyörryttämään niin huimaavasti, että täytyi vähän aikaa istua kivellä.
JUSSI. Mitä sanot tuohon, Teuvo? Eikö ole kaikki suoraa hulluutta. Mutta hän ei usko minua. TEUVO. Ei, ei. Turhaa haaveilua! Ja sitäpaitse ei noista asioista sovi puhua julkisuudessa, neiti Hanna. Kyllä Jussi siinä on oikeassa. Mutta mitä koskivat teidän edelliset kirjoituksenne? HANNA. Kannattaako niistä kertoakaan? JUSSI. Niissä oli samanlaisia mahdottomia tuumia.
Mitä lienenkin menettänyt, en ole menehtynyt. Tunkee joskus epäily: kannattaako? en koskaan saa palkkaani, en koskaan kohtaa häntä? Missä minä täällä hänet kohtaisin? Mutta vaikkei hän tulisikaan, en tee tätä palkan vuoksi, minä sittenkin olen uskollinen; koska en saa olla hänelle, jota minulla ei ole, niin saanhan itselleni, ainoalle, joka minulla on.