United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta Johanneshan niin kiivaasti väitti avioliittoa kohtalon määräämäksi välttämättömyydeksi, sanoi sitä ainoaksi elämäkseen!" Ja vastaväite sanoi: "Voihan onnettomuuttakin pitää välttämättömyytenä." "Kuinka voisi ajatellakaan, että tämä avioliitto olisi muuta kuin onneton! Johannes sanoi, että hän on papiksi tullut päästäkseen papiksi kotipitäjään, eikä ensiksi sisällisestä vaalista.
Syy ja seuraus ovat tällaisissa tapauksissa kiinteästi assosioituneet toisiinsa meidän tajunnassamme; tämän perusteella me syyn esiintyessä suurella varmuudella odotamme määrätyn seurauksen esiintyvän; ja tämän subjektiivisen varmuuden eksymme luulemaan loogilliseksi välttämättömyydeksi.
Kun 1906 ensimmäisessä duumassa kadetit olivat vaatineet suurmaanomistuksen pakkoluovutusta ja tuo sanomalehti oli pilkaten ja ivaten vastustanut heidän vaatimustansa, niin nyt sama lehti sanoi maatilojen luovuttamista valtiolliseksi välttämättömyydeksi, ja kadettikongressin enemmistö vastusti sellaista polttavan agraarikysymyksen radikaalista ratkaisua.
Hän oli kasvanut niin vehkeilevänä aikana ja oli niin alinomaa salaisten vihollisten ympäröimänä, että teeskentely tuli hänelle välttämättömyydeksi, johon hän jo pienestä lapsesta asti oli harjaantunut, eikä koskaan ole nähty näennäisesti luontevamman vilpittömyyden verhoavan salatumpaa sielua.
Minä puolestani katsoisin kuolemaa välttämättömyydeksi ja vastaanottaisin sen siinä varmassa vakaumuksessa, ettei koko maailmassa enää ole sellaista marjaa, jota en minä olisi maistanut. En jouduta kuolemaa, mutta en myöskään viivytä. Koetan ainoastaan pitää huolta siitä, että loppuelämäni olisi onnellinen. Maailmasta löytyy iloisiakin skeptikkoja.
Siitä, mikä elämässä on tervettä, on meihin miehiin jäänyt jotakin sano sitä vaikka eläimellisyydeksi tai elämän välttämättömyydeksi ja se vaikuttaa haaveilua vastaan tämän kaikissa kuutamoisissa muodoissa. Romahdusta ei voi välttää. Mutta ajan mittaan on hauskempaa istuskella vararikkoisena kartanossa kuin saarella ... anteeksi, en minä tahdo häiritä! Muistuu vaan mieleeni muuan retki Canadaan.
Niinkuin hän oli kerran ennenkin tahtanut tehdä: sanoa suoraan, että hän ei ollut mikään suuruus, jota olisi pitänyt kunnioittavasti katsoa ja puhutella, että hän päinvastoin oli pienistä pienin. Hän tunsi sen kummalliseksi, pakottavaksi välttämättömyydeksi. Nyt selvemmin kuin koskaan.
Olen tässä kuten monessa muussakin suhteessa itselleni arvoitus. Ulkonaisesti on, kuten jo sanoin, mukautuminen käynyt minulle tarpeeksi, välttämättömyydeksi. Mutta koska en sisäisesti ole suostunut pakkopaitaan, eikö tuossa ulkonaisessa alistumisessa silloin ole jotain ristiriitaista, jotain joka ei ole totuuden kanssa yhtäpitävää. Mutta sekä toinen että toinen on sittekin luonteeni mukaista.