United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Audotja. Minä se olen sinulle tuon rakkaan laulusi opettanut, minun syliini sinä, poikaseni, nukuit silloin, kun epätoivossani tähtesi kyyneleitä vuodatin. Andrei. Sinäkö äitini? Audotja. Eikö sinulle ole jäänyt mitään muistoa jostakin pimeästä, kylmästä yöstä, jolloin sinä unestasi havahtaen sanoit: »äiti, minulla on kylmä!»
Nuo tuollaiset tapaukset vain pilaavat asiatamme. Olkaamme alallamme! Kohta koittaa uusi aika. Pian vapautus-asia ratkaistaan. Juhana. Se on jo päätetty. Roponen. Päätetty! Mistä sen tiedät? Andrei. Tuo vaimo on tullut Pietarista ja sanoo sen tietävänsä. Roponen. Mistä sinä sen tiedät? Audotja. Olen itse sen johdosta vapaaksi päässyt. Roponen. Sen johdosta, että se päätetty on; mitä joutavia!
Anna se tänne! Tässä on se aarre, joka todistaa sinut Kosminin pojaksi. Kun tämän ristin hänelle näytät, tietää hän, kuka olen minä, kuka sinä. Mutta ennenkuin tämän ristin taikavoimaa aion käyttää, tahdon sinusta saada pojan, joka ansaitsee arvonkoroituksen. Andrei. Mitä tarkoitat, äiti? Audotja. Minä näen sinussa piilevän jotakin ja tahdon saada selvän sinusta. Sano, mitä sinä vehkeilet?
No, mihin kiire? Juvakka. Onhan niitä kotona toimia. Susi. Heinä-aika. Kipuna. Heinä-aika. Juvakka. No hyvästi! Kiitoksia! Kipuna ja Susi. Hyvästi. Roponen. Hyvästi! Terveisiä! Susi. Kepeät kuormat! Juvakka. Hyvästi, Juhana! Koeta parastasi! Jos Matin pelastat, olen koko elinaikani sinulle kiitollinen. Juhana. Kyllä tahdon parastani koettaa. *Audotja.* Audotja. Vai niin!
Hyviä olette, kaikki olette siivoja ja sävyisiä, kuin kaalivadista nostettu torakka. *Edelliset, Audotja.* Audotja. Hyvä ilta! Matti. Jumal' antakoon! Audotja. Näin valkean ikkunasta, niin luulin paraaksi pistäytyä tänne yösijaa etsimään. Matti. Etäältäkö tullaan? Audotja. Etäältä, poikaseni, etäältä! Pietarista ja paljoa kauempaakin. Juhana. Millä asioilla kuljet? Audotja.
Minä olen kadottanut, mikä minulle on kalliinta, ja etsin nyt sitä. Andrei. Oletko jo paljon maata mitellyt? Audotja. Paljon, paljon, poikaseni, enemmän kuin te kaikki yhteensä. Täälläkös nuoria paljon! Olen minäkin ollut nuori, kaunis ja iloinen mutta siitä on jo pitkä, pitkä aika. Mari. Oletko ensi kertaa täällä meidän puolella? Audotja. En suinkaan.
Audotja. (Tempaa häneltä ristin). No niin! Mene nyt, ilmoita itsesi Kosminille! Tule aatelismieheksi, herraksi, sortajaksi! Tätä ristiä vaan et saa! Se on ja pysyy minun omaisuutenani! Se annettiin rakkauden pantiksi, sitä ei saa käyttää vihan välikappaleena! Oi orjuuden kirousta! Sorretun orjan ensimmäinen sana on: sorto!
Mutta luuletko hänen pitävän lukua meistä, jos ilmoitamme itsemme hänelle? Audotja. Aivan varmaan! Andrei. Mutta mitenkä saamme hänet uskomaan itseämme? Audotja. Siihenkin on minulla keino. Lähtiessään Kaukaasiaan antoi isäsi minulle muistoksi pienen hopearistin, johon hänen nimensä »Nikolai Kosmin» oli piirretty.
Audotja. Joll'ei se todistus riitä, niin voin sinulle ilmoittaa paljoa luotettavamman. Roponen. No? Audotja.
Siitä on jo 15 vuotta, kun sen viimeksi tein, ja se oli juuri silloin yöllä maantietä pitkin kulkiessamme, joka sinunkin muistiisi on jäänyt. Sinä kamalana yönä juuri sinut hylkäsin. Rakkaudesta sinut hylkäsin! Andrei. Mihinkä veit sinä silloin minua? Audotja. Viisi vuotta ennen tuota tapausta oli haltijanamme vanha, virasta eronnut kenraali.