Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
*Roponen, Juvakka, Huttunen, Susi, Kipuna ja Juhana*, sitten *Andrei* ja *Audotja*. Vieraat. Hyvä ilta! Roponen. Jumal' antakoon! Käykää istumaan! Juvakka. Saapihan tätä istua. Susi. Eikä se pahaa teekkään, kaiken päivää työssä oltuamme, saamatta viinan tippaa vahvikkeeksi. Roponen. Koht'siltään saadaan sitäkin. Huttunen. Ei viina ihmistä vahvista, vaan sana. Susi.
Ensi silmäyksellä minä armaan äitini tuntisin: ääni vieno, silmät kyyneleisiin tottuneet, mutta samassa niin kirkkaat, kasvot ihanat kuin Jumalan äidillä kirkkomme alttarilla! Audotja. Voi, kuinka suuresti, rakas poikani erehdyt! Tämmöiseksi on sinun kaivattu äitisi muuttunut, tämmöiseksi sinun ihana kuvasi rumentunut. Andrei. Mitä sillä tarkoitat! Audotja. Minä olen äitisi! Andrei. Mitä, sinäkö?
Kun minulla sitten oli odotettavissa kaikkein pahinta Jegor-herralta, kätkin tuon ristin varmaan piilopaikkaan. Tule sydän-yön aikana Kosminin hovin puutarhaan, tuon vanhan kivikellarin viereen, niin näytän sinulle paikan. Andrei. Hyvä!... Mutta, äitini, olethan sinä oikeauskoinen? Audotja. Tietysti! Andrei. Ja hän luonnollisesti myöskin... Minä olen siis puhdas venäläinen.
Siitäkö sinä äsken aioitkin minulle puhua? Andrei. Jos sinä rupeat minua samalla tapaa pilkkaamaan kuin poikasi, siitä en enempää pidä lukua, vaan tahdon puhua suuni puhtaaksi, koska kerran asia näin pitkälle on mennyt. Audotja. Juhana. Kuulkaa nyt mitä hän aikoo puhua! Tietäkää, ett'ei se ole »lörpön, lörpön veräjäst' pelloll'». Andrei. Vaiti! Juhana.
Kyllä luulen Venäjän valtakunnassa sellaisia ihmisiä löytäväni, joitten joukkoon minä kelpaan... Nyt lähden mutta varokaa itseänne! Audotja. Minä tahdon puhua kanssasi. Juhana. Susi sinua hännällään häilyttäköön, kukko harteillas huutakoon: kikkiriirii! Roponen. Minun käypi sääliksi häntä. Onhan Andrei kelpo poika. Mutta mitä minä sille voin? En minä hänelle tytärtäni ainakaan anna. Kipuna.
Kuinka Feodor Andrejevits ja Kuismin Wasiljevits ja Audotja Paraskovjevna ja ja ja kaikki hyvät ystävät, naapurit ja hovinherrat haristavat silmiänsä, unhottavat suunsa auki ja jähdyttävät tsajukuppinsa, kun minä kerron, miten noin vaan muutamassa hetkessä ihan sivutöikseni valloitin kuuluisan Tuulivaaran linnan, jota ei itse tsaarikaan ollut uskaltanut ahdistaa", ajatteli Kapranov.
Mitäs pahaa siinä oli, että kotonani vähän leikkiä laskin? Kosmin. Kotonasi? Oletko Roposen poika? Juhana. Olen. Kosmin. Niin no! Sinä pääset nyt tällä kertaa. Mutta muista olla varovampi vast'edes. Menkää! *Audotja, Kosmin, Vouti.* Audotja. Tuoko siis on Kolja Kosmin! Kuinka suuresti olet muuttunut! Vieläkö minua muistat? Vieläkö muistat orjaraukkaa, jonka tähden itsekin niin paljon kärsiä sait?
Eikä pisaratakaan noitten pilkkaajoitten verta juokse suonissani... Audotja. Ei pisaraakaan. Andrei. Vaan venäläistä. Audotja. Aatelisverta. Andrei. Aatelisverta! Audotja. Niin! Andrei. Nyt alkaa minulle aueta toimiala maailmassa! Audotja. Mitä aiot? Andrei. Minä tahdon näyttää noille raukoille, ketä he ovat polkeneet. Audotja. Et suinkaan...? Andrei. Minä riennän uuteen elämään! Hyvästi.
Mitä puhuit sinä Kosminille? Andrei. Liika aikaista on vielä ruveta sinulle kertomaan. Antaa puuron kypsyä ja jäähtyä, sitten vasta sitä nauttia saa. Audotja. Mutta mitä tekemistä on sinulla Kosminin kanssa? Andrei. Olethan itse sanonut, että hän on isäni. Audotja. Niin onkin. Andrei. No, etkö luule minun ymmärtävän velvollisuuksiani isääni kohtaan? Audotja.
Enkä hänestä luopuisi, ennenkuin olisin hänet hautaan laskenut ja hautakumpunsa kukilla koristanut! Mutta minulle kurjalle ei ole sallittu sitä onnea, minulla ei ole äitiä. Audotja. Usko minua, poikani! Sinä löydät hänet. Andrei. Mistä? Puhu! Audotja. Tuntisitko hänet, jos hän eteesi tulisi? Andrei. Aina hänen kuvansa edessäni hämärtää.
Päivän Sana
Muut Etsivät