Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kiittäkäämme Herraa siitä, että hän on jalon hallitsijamme kättä armotyöhön johtanut. Kaikki. Sun puolees käännymme me nyt, Kun taistelu on päättynyt; Sun etees, Herra taivahan, Tään onnen päivän antajan, Nyt notkistamme polvemme Ja sua yksin kiitämme. Audotja. Kosmin! Sinä sait nyt suuren aineellisen tappion, mutta älä sure!
Isästäni en tiedä mitään, äidistäni on minulla hämärä muisto jälellä. Audotja. Mitä muistat?
Tässä tuvassakin olen ennen muinoin ollut... Kenenkä tupa tämä nyt on? Juhana. Pietari Roposen! Audotja. Vai niin! Eikö Jaakko-äijä ole enää elossa?... Niin se aika muuttuu. Mari. Kuka olet sinä? Minä en tunne sinua. Audotja. En minä enää olekaan se, mikä olin viime kerran täällä ollessani. Mari. Mitenkä niin? Audotja.
Mari. Ei ole ollutkaan. Audotja. Eikö hänellä ole millaistakaan poikaa? Mari. Johan sanoin, ett'ei hän ole ollutkaan naimisissa. Tämä vaimo taitaa olla takaraivolleen tärähtänyt. Audotja. Siis on hän muualla. Kuollut hän ei voi olla, sen sanoo ääni rinnassani... Voi, poikani, poikani! Mistä, miten sinut löydän? Jospa se, joka askeleeni on tänne johtanut, ohjaisi minut päämaaliini asti! Mari.
Audotja. Hänelle ilmoitettiin siinä myöskin, että herrat aikovat joka taholta lähettää hallitsijalle anomuksia talonpoikain puolesta... Roponen. Hekö anomuksia meidän puolestamme? Audotja.... että talonpojat muka eivät tahdo millään muotoa vapautta vaan haluavat olla entisten herrojensa vallan alla. Roponen. Vai semmoisia he tuumivat! Hyvä! Vai kirjoittavat talonpoikien nimessä anomuksia!
Jumalan kiitos, että olen juuri tähän aikaan tänne saapunut. Nyt hän on kypsynyt saamaan tietää, kuka hän on; nyt on äidin hellyys hänen katkeroitetulle sydämmelleen tervetullein lääke. Nyt, nyt tahdon häntä puhutella, nyt tulvailee rinnastani kaikki se, mikä sinne on kahdenkymmenen vuoden kuluessa kokoontunut. Tuossapa hän onkin. *Audotja, Andrei.* Andrei. Sinä tahdot minua puhutella, vaimo.
Andrei. Sinun pyynnöstäsi. Voi, voi, kuinka elämäni jylhä on, Kylmä, kolkko ompi tieni, lohduton. Olenhan ma halpa orja, mitätön. Yksinäinen orpo raukka, äiditön. Armahainen lempi yksin saapi vaan Sydämeni katkeruutta lauhtumaan. Audotja. Se on hän! Se on hän! Taivaan Jumala! Minä tunnen tämän säveleen! Mistä olet sinä tuon laulun oppinut? Andrei. Se on ainoa, mitä olen oppinut äidiltäni.
Se mies lepää jo haudassa... Nykyinen herrasi on juuri se, joka minun tähteni Kaukaasiaan ajettiin. Andrei. Olisiko hän... Audotja. Isäsi! Andrei. Kosmin! Meidän hallitsijamme olisi minun isäni! Audotja. Niin! Hän se on! Andrei. Kuinka, eikö hän ole sinua ja minua etsinyt? Audotja. Hän luulee minun varmaan kuolleeksi, eikä tiedä, mistä sinua etsiä. Andrei.
Audotja. Mitä ajattelet sinä äidistäsi? Tunnetko sinä ikävää, onko sinussa helliä tunteita häntä kohtaan, vai oletko välinpitämätön tuon vaimon kohtalosta, joka sinut niin armottomasti hylkäsi?
Kaikki. Se on oikein. Juhana. Nyt tanssitte te, kasakat, meille trippatkaa! Mischka. Aa, trippakkaa! Davai! Audotja. Kuka tuo poika on, joka pyysi riitaa heittämään. Mari. Se on eräs, niinkuin luullaan, isättömänä syntynyt, jo lapsena äidittä jäänyt nuorukainen, kasvatettu tässä talossa. Viisitoista vuotta takaperin löydettiin hän läävästämme. Audotja. Viisitoista vuotta sitten, läävästä!
Päivän Sana
Muut Etsivät