United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahtoisithan sinäkin kostaa niille, jotka ovat sinun antaneet niin kovasti kärsiä! Audotja. En, elävän Jumalan kautta, en! Samana hetkenä, jona taas sinut syliini suljin, olivat kaikki kärsimykseni pyyhityt pois muistostani. Olisin voinut ojentaa sovinnon kättä pahimmalle verivainoojallenikin. Andrei. Niin! Sinä olet hyvä! Minä en voi olla hyvä! Sydämmeni on liian loukattu!
Antakoon kohtalo nyt mitä tahansa, nyt olemme yksimieliset! Kosmin. Te luotatte lempeäluontoisuuteeni, uskotte ett'en aio ryhtyä ankarimpaan. Siinä olette pettyneet, sen tahdon osoittaa. Ruoskikaa häntä! Audotja. Antakaa hänen olla! Kosmin, älä satuta kättäsi häneen sillä hän on oma poikasi! Kosmin. Poikani? Minun poikani? Audotja. Antakaa hänen olla rauhassa, niin saatte kaikki tietää. Kosmin.
Sydänyön aika on käsissä, ja tässä on määrätty paikka, jossa minun on odottaminen. *Andrei, Audotja.* Audotja. Andrei! Sinäkö? Andrei. Täällä olen. Audotja. Tule tänne! Andrei. No? Audotja. Näetkö tuon ulkonevan paaden tuossa seinässä? Andrei. Näen. Audotja. Vedä se pois! Andrei. Mitä sitten? Audotja. Pistä kätesi sinne koloon! Andrei. Täällä on pieni nahkapussi. Audotja. Jumalan kiitos!
Mutta pian, sillä en tahdo nyt tavata tämän talon väkeä. Audotja. Niin! Minä tahdon sinua puhutella... Nähdessäni kuinka nuo talonpojat sinua äsken pilkkasivat ja kuullessani heidän katkeroita soimaussanojaan kävi minun sääliksi sinua. Andrei. Löytyykö edes yksi ihminen maailmassa, joka minua säälii? Audotja. Eikö sinulla ole vanhempia lainkaan, jotka sinua säälivät? Andrei.
Herrani kuoli, ja isännäkseni tuli hänen nuorin tyttärensä. Kun tämä sai kuulla, että oli päätetty päästää kaikkialla orjat vapaiksi, vapautti hän minut jo ennen manifestin julistusta, ja niin olen nyt kulettanut luuni tänne. Matti. Onko orjuuden lakkautus jo päätetty? Audotja. Niinkuin sanoin. Ettekö te sitä vielä tiedä? Andrei. Ei siitä täällä vielä mitään tiedetä. Juhana.
Yksimieliseen vastarintaan ovat talonpojat nostettavat. Minä lähden Pietariin hallitsijan omaan käteen antamaan anomusta, jossa paljastan heidän vehkeensä. Minä kyllä tiedän, että he ponnistavat kaikki voimansa meitä vastaan. Mutta turhaan raukeaa heidän ponnistuksensa! Meidän tulee voitto olemaan. Ja tämä on oleva viimeinen ponnistus. Pojat ja Audotja. Viimeinen ponnistus! Toinen näytös. *Anni.*
Onneton vaimo! Aivosi näkyvät olevan sekaisin, jonkun suuren murheen tähden. Käy tänne levähtämään! Paavo, nouse pois sieltä, Paavo! Audotja. Voi, te onnelliset, jotka saatte kotikaton alla nuoruutenne päivät viettää! Minulle ei sallittu sitä onnea. Andrei. Minä näen sinussa yhden tuollaisen onnenhylkäämän, jollaisia niin paljon maailmassa löytyy. Rupean osaa ottamaan kohtaloosi.
En koskaan! Olkoon Andrei Kosminin poika hän on myöskin minun poikani, orjan poika. *Audotja, Roponen, Juhana ja Andrei.* Roponen. Mitä teitte hänelle? Juhana. Paljonko sille tarvitaan? Minä rupesin vähän pilaa tekemään; hän tuosta suuttui ja käski minut viedä arestiin. Mutta kun Matti rupesi sitä estämään, tarttuivatkin häneen. Roponen. Hänen kanssaan pitää olla varovainen.
Audotja. Andrei! Kolmas näytös. *Joukko talonpoikia.* Roponen. Mitähän asiata luulette, ukot, hänellä olevan? Kipuna. Olkoon mitä tahansa, se vaan muistakaa, miehet, että kun Roponen kerran mitä sanoo, siihen me muut yhdymme. Juvakka. Tietysti. Huttunen. Jos hän nimittäin vastaa viisaasti. Roponen. Kuulkaa, naapurit, minua! Tuo rautaovi muistuttaa teitä siitä, kuinka on meneteltävä.
Kuka on nykyään haltijanne? Andrei. Kosmin. Audotja. Jegor Kosminko? Mari. Jegor Kosmin! Hän on maannut haudassaan jo viisi ajast'aikaa. Hänen nuorempi veljensä Nikolai nyt tätä tilaa hallitsee. Audotja. Hänkö siis! Sinä Kolja, olet siis viisi vuotta täällä isäntänä ollut, etkä ole etsinyt sitä, joka tähtesi niin paljon kärsiä on saanut. Juhana. Mitä puhelet sinä, vaimo? Audotja. Onko hän nainut?