Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Lähemmä siirrä minut, jos on tarvis; Sano: tuota kylläymätönt' Edwardia Kun kantoi äitini, niin silloin York, Isäni ylvä, Ranskan sodass' oli; Ja, tarkoin aikaa laskettuaan, keksi, Ett' ei se lapsi hänen lapsens' ollut; Sen näki hänen kasvoistaankin, joiss' ei Tuon jalon herttuan piirrettäkään ollut. Mut varovasti, kaukaa siihen koske: Eläähän vielä, tiedät, äitini.
Yks ajatus ja mieli kun jälleen yhdistää Nuo henget keskenään nyt kiistäväiset; Ja taimi etelänkin on silloin ylvä puu Ja kauas yli metsän sen latva kohouu Ja oksilla sen laulaa satakielet. Kaikuja Hämeestä 1901. Talveksi muurahainenkin Se kantaa kortta pesään, Ja talven varaa mettinen Kokoilee pitkin kesää.
Kuinka arvos paisuu, Kun ylvä valtaveri tuleen syttyy! Nyt surma leukojansa terästää, Sen hampaina ja kynsinä on miekat, Ja raatain nyt se ihmislihaa ahmii Isoisten riidoiss' epäneuvoisissa. Nuo vallasarmeijat miks tuijottavat? Kuninkaat, taistoon! Veritanterelle Te tasavoimat, tulitiineet henget! Häviö toisen olkoon toisen rauha; Mut siksi: verta, iskua ja surmaa!
Josp' oisin yhtä suuri Kuin tuskani, tai pienemp' arvoani! Tai unhottaa jos voisin, mitä olin, Tai olla muistamatta, mitä nyt Mun täytyy olla! Paisut, ylvä sydän! Vapaasti lyö vain, koska vihamieskin Vapaasti sua lyödä saa ja mua. AUMERLE. Northumberland Herefordin luota palaa. KUNINGAS RICHARD. Mitä kuninkaan nyt tulee? Nöyrtyäkö? Sen tekee kuningas, Vai heittää valta? Kuningas taipuu.
Miks silmästäsi murheen vesi tulvii Kuin ylvä virta yli äyräittensä? Puheesko takeita nuo synkät merkit? Puhu, mut älä kaikkea, mit' äsken; Vain sana: puhees tosiko? SALISBURY. Niin tosi, Kuin teistä varmaan ne on valheelliset, Joidenka syy on, ett' on puhe tosi. CONSTANCE. Jos tätä murhett' uskomaan mua neuvot, Niin neuvo myös se murhe murhaamaan.
Kuulla ehkä voisin noin elon ensi äänet vienot, pyhät, puhtaat, hellät, hienot, niinkuin lasna, kulta-hasna, kun ma äidin rintaa join. Onnellinen, ken rauhan saa. Raaka on varhain puuntava puola, tuska se parhain riemun on suola. Onneas kiitä ihminen ylvä, riemuja niitä, kyynelin kylvä. Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan.
Nyt nöyrin kiitoksin ma kaksinkerroin Talenttimäärän maksan, joka auttoi Mun vapauteen. TIMON. Ei, kelpo Ventidius! Näin ystäväänne loukkaatte; ne annoin Vapaasti lahjaks. Takaisin ken ottaa, Hän todest' ei voi sanoa, ett' antoi. En isoisien tapaa tohdi käyttää, Vaikk' ihanalta rikkaan viat näyttää. VENTIDIUS. Mik' ylvä sydän!
SANANSAATTAJA. Hänen korvans' On multaa täynnä: tään kuun esimmäisnä Kuol' ylvä äitinne, ja kolme päivää Sit' ennen lady Constance raivoon kuoli; Sen sivumennen huhun suusta kuulin; En tiedä, tottako vai valhetta.
Niin ylvä yössä olet pääni päällä, Kuin taivaan siivillinen airut silmiss' On hämmästyvän kuolevaisen, joka Kumartuin taapäin sitä tuijottaa, Kun leijuvilla pilvillä se liitää Ja povell' ylä-ilmain purjehtii. JULIA. Oi, Romeo, Romeo! Miksi olet Romeo? Isäsi, nimes kiellä; tai jos sinä Et sitä tahdo, vanno lempes mulle, Ja Capulet en enään ole minä. Puhunko jo, vai kuuntelenko vielä?
Maanmiehet rakkaat, muuta kuin jo sanoin, Ei ajan lyhyys eikä kiireet salli Mun selvitellä: tää vaan muistakaa: Jumala on ja oikeus puolellamme; Pyhien, loukattujen rukoukset Kuin ylvä linnoitus on edessämme; Vastustajamme muut, pait Richard, meidän Sois ennen voittavan kuin johtajansa Ja mikä johtaja?
Päivän Sana
Muut Etsivät