Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. lokakuuta 2025


Häät lykkää kuukaudeksi, viikoksi; Jos sit' et voi, niin morsius-vuode mulle Tybaltin synkkään hautaholviin laita. KREIVINNA CAPULET. Minulle älä puhu, min' en vastaa. Tee tahtos; sinusta en tahdo tietää. JULIA. Oi, Jumala! Kuink' estää tätä, eukko? Maan päällä ylkä, vala taivaassa; Valani kuinka palata voi maahan, Jos maast' ei ylkä pakene ja sitä Lähetä taivaasta? Oi auta! Neuvo!

Ma kerran puiston kierrän, säälitellen Ehätyn lemmen tuskaa, vaikk' on teiltä Kuningas kieltänytkin haastelun. IMOGEN. Tekohyvyyttä! Se käärme hienost' ensin Kutittaa, sitte pistää. Rakas ylkä, Isäni vihaa pelkään, mut en mitään Kun valani vain säilyy mitä mulle Hän tehnee raivossaan.

PALVELIJA. Jotakin kokille, en tiedä mitä. CAPULET. Vie joutuin, vie! PALVELIJA. Mun pääni kyllä pölkyn löytää; siihen Ei tarvis Pietaria vaivata. CAPULET. Niin, oikein! Hauska saatana! Ha, ha! Hyv' olet pölkkypää! Jo maar on päivä; Piakkoin kreivi tulee soitannolla, Sen lupasi. Hoi, vaimoni! Hoi, imettäjä, kuule! No, joutuin, joutuin! Ylkä on jo tullut. Tee joutua, ma sanon! Viides kohtaus.

"Näin kummallisia en ole nähnyt enkä kuullut", sanoi Luopion emäntä. "Eipä sillä, että minä juuri paljon näen ja kuulen. Nuo nuoret, viattomat lapsiparat! Ja tuossa on ylkä!"

Se oli toinen luku, jossa sekä ylkä että morsian puhuvat, ja joka alkaa näin: "Minä olen kukka Saaronissa, lilja laaksoissa" ja loppuu sanoilla: "siksi kuin päivä valkenee ja varjot karkoittuvat pois, käy ympäri, muutu kauriiksi, rakkahimpani! tahi nuoreksi peuraksi Betherin vuorilla".

"Sinä et näytä niin hullulle kuin nuo muut", sanoi Preussiläinen päämies. "Sinä tunnet tämän tienoon hyvästi?" "Tunnen!" Tuota maata, jonka nurmikoilla ja metsissä hän oli kulkenut lapsuudesta saakka, jok'ainoata tien vieressä olevaa puuta ja puron äyräällä kasvavat kukkaset, hän tunsi tuota seutua ulkoa, yhtä hyvin kuin ylkä tuntee morsiamensa muodon!

Selin seinää sinistä Lahti lautaa valkeata, Alle pyyhkin pyhäisen Alle tuohukset! vahaisen Alle liitsan armollisen, Miss' on Maaria maannut Luoja lounatta piellyt Pyhä risti rengotellut. Nyt istuu ylkä sanotulle paikalle, ja laulajat pitkittävät aterian aikana: Loi Jumala pojan emolle Antoi Luoja hautojalle. Kuin syntyi emylle pojut Emä oli hengettä olilla Pojat hengettä tyvessä.

Ma olen tullut Messias Etsimään kadonneita; Ma kuolin sinun puolestas, Armahdan eksyneitä. Rakkauteni palava Kaikkia syntisiä Etsii ja etsii sinua, Kuin ylkä ystäviä. Ma annan sulle itseni, Armoni, aarteheni, Ijäisen ystävyyteni Ja morsiamekseni Kihlaan ma sinut uskossa; Ja lumivalkeaksi Pestynä olet ihana Isälle lapsoseksi. Sielu: Oi, armon äärettömyyttä, Oi, suurta rakkautta!

Sa kunnon Jago, surust' aivan kalme, Ken alkoi, sano, nimess' ystävyyden! JAGO. En tiedä. Ystäviä kaikk' ol' äsken Ja rakkaita kuin morsio ja ylkä Makuulle mennessään. Ja sitten heti Kuin mikä tähti heilt' ois järjen vienyt Asehet maalle, rinta vasten rintaa Verisess' ottelussa! Min en tiedä, Mist' alkoi tämä kummallinen riita.

Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Puri huulta, väänsi päätä, Meni tuimana tupahan; Neito kolkassa makasi, Kutvatukka kuoliana.

Päivän Sana

työmehiläisiä

Muut Etsivät