United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun pääsi sä painat mun rinnalleni, niin koskien kohinan kuulet. Ja aaltojen kansa kun suutelee, niin hurmehissa on huulet! Sinä olet kuin mandeli makea, joka vetehen viertävi suuta. Mun veren' on nuori, mut sakea, ja kuulee illan kuuta. Sinä olet niin lauhkea, lakea, mut voit myös olla muuta. Oi, anna mun tyttöni hakea sitä haluni mandelpuuta!
Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. Sen kun tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari; Sen kun vetkasit vetehen, Siit' olis herra täällä maalla; Sen kun kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut."
Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä kultakengän kautosilta maahan alle jalkojensa; vieri maahan maan hyväksi, vetehen ve'en hyväksi. Ve'et maahan tultuansa alkoivat jokena juosta: kasvoipa jokea kolme itkemistänsä vesistä, läpi päänsä lähtemistä, alta kulman kulkemista.
Jo oli Tuuletar levittänyt raskaat sulkansa heidän päälleen: liehaus vaan ja kaikki peittyivät vienosti värehtivään veteen. Meren takaa vaaleneva iltarusko haihtui vähitellen, kultainen silta, jonka se vetehen kuvasi, pimeni ja yön varjot peittivät maan.
Toksovalla ja Lempälässä laulettiin alku edellisen tavalla ja sittemmin: Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä. Pääsky lintu, päivä lintu, Yö lintu, lepakko lintu Kiiteleepi, liiteleepi Etsiipi munasiansa: Lensip' on sepän pajahan, Te'etti rautaisen haravan.
Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä: munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse; karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi. Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Pohjan kuin Kalevan hyöty Mulle on oma etuni. LOUHI. Se sinun oma etusi, Kun voit käskeä jokaista, Hallita joka tekoa Niinkuin vaativat halusi, Sekä sun sukusi valta. ILVO. Mun sukuni valta ILMARI. Väärä On halujen valta; väärä Sukuvaltikan uhalla Polkea pyrinnöt kansan. Mies kerran pahalla päällä Potki pohjan purrestansa Itsekin vetehen vieri.
Mont' olen päiveä pälynnyt, monta yötä uiksennellut näitä väljiä vesiä, ulapoita auke'ita; enk' on tuota tunnekana, arvoa, älyäkänä, kumpi kuoloksi tulevi, kumpi ennen ennättävi: nälkähänkö nääntyminen, vai vetehen vaipuminen." Sanoi kokko, ilman lintu: "Ellös olko milläskänä! Seisotaite selkähäni, nouse kynkkäluun nenille! Mie sinun merestä kannan, minne mielesi tekevi.
Kaikk' on hiljaa, taloset veräjineen vetehen kuultaa. Tähdille yksikseen Halli vain haukkuu. Arasti akkunan alla tyttönen hiipii niitulla kimaltavalla. Kaiu merihelmein kannel, vieno virpiviita soita! Maa ja taivas, kaikk' on täynnä mielikuvain karkelolta. Kutoo kuudan kirjo vöitä, heittää helkkyväistä routaa. Unet jäisen veden reunaa niinkuin joutsen parvet soutaa.
Nuo meressä kylpevät neidot, nuot luonnon lapset, jotka viettävät elämäänsä ilman surua, ilman rakkautta, ilman vaivaa, ilman muistoa, ilman toivoa, ne oudosti viekoittavat epätoivoon vajonnutta neitoa. Hän heittää vaatteensa rannalle ja uipi kullanpaistavalle paadelle vedessä. Mutta tämä paasi petti: Kilahti kivi vetehen, Paasi pohjahan pakeni; Neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa.