Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Ainoastaan vaivoin laamanni oli voinut pysyä lujana; nyt hän sulki Saaran hellästi syliinsä, suuteli häntä suulle ja otsalle ja kyyneleet valuivat hänen silmistänsä. Itkien äiti ja siskot ympäröivät hänet. Silloin aukeni ovi ja Schwartz astui sisään. «Vaunut odottavat!» hän lausui synkästi katsellen surevaa ryhmää. Saara kiskasihe irti häntä syleilevistä käsistä ja syöksyi huoneesta.
Meidän "Fritzimme" on hajoittanut viholliset. Tykkejä ja lippuja on valloitettu. Jalossa innostuksessaan antaa väestö sotamiehille kaikki, mitä sillä on. Miehistö saapi levollisen itseluottamuksen ja alkaa käskemättä laulaa. Vaunut vapisevat voimakkaista mies-äänistä, samalla kuin väestö kummeksien kuuntelee laulun käsittämättömiä sanoja.
Fleming pudisti vielä kerran jäähyväisiksi hänen kättänsä ja kuiskasi: "Vie sydämellisimmät tervehdykseni hänen kuninkaalliselle korkeudellensa!" Sitten vierivät vaunut pois. "Tuo Herman Fleming on viisas mies.
Minä saan tietää halustani, tai oikeammin aavistan että sinulla semmoinen halu on, ja säästääkseni sinulta kaiken sen ikävyyden, mitä yön aikaan satamaan tulemisesta on, ja sen hankaluuden, mikä maihin pääsemisessä on, lähetän minä sinulle vastaan erään upseerejani, annan vaunut hänen käytettäväksensä, ja hän tuopi sinut tähän linnaan, jonka haltija minä olen, jonne minä tulen joka päivä ja jossa minä, tyydyttääkseni meidän molemminpuolista toivoa, saada tavata toisiamme, laitatan kuntoon huoneen sinua varten.
Untelon nähnyt et siin' Agamemnonin ois jumalaisen, piilevän pelkurin et, et taistoon penseän olleen, vaan väkiriennoin kamppailuun urokuuluhun käyvän. Valjakon heitti hän kohta ja vaskenvälkkyvät vaunut; 226 Eurymedon, ajomies, hevot korskuvat ohjasi taammas, tuo Ptolemaion, Peiraion pojan, aaluva. Tarkoin tään pitämään lähimailla ne valtias käski, jos uupuis jänteret hältä, kun järjestäin sotalaumoja riensi; niin jalan astua alkoi hän rivikuntia pitkin. Kuss' uveuljaat vain näki innokkaina akhaijit, astui luo sekä rohkaisten sanat miehevät lausui: "
Kokoutukoon väki, kohta jo Me saavumme sinne myös." Sen virkettyä hän viskoksen Nyt selkähän hevonsa; Ja Dmitri ruhtinas suistelee Myös ylpeetä orhittaan, Ja veljet kantavat kädessään Kukin oman haukkansa; Ja vaunut vierivät matkaansa Ja joukko se rientää pois. Yllä taivas siintäväinen, Alla maa on viherjäinen, Välillä on maan ja taivaan Hellä päivä paistavainen.
On ilma vallattu ja radat raattu, on vesi viitottu ja auki maa, kaikk' esteet eestä ihmisheimon kaattu, ett' yhteen kaupungit ja kansat saa, kas, kuinka tuolla haahdet merta halkoo, tääll' autot ajaa, vaunut vilisee, käy kauppa täällä, tuolla tanssii talkoo, reet kilvan kiitää, tiuvut kilisee mut missä, missä on onni?
Hän kertoi kauneudesta keväimen, mi tullut taas ol' Salojärvellen, hän kuvas rannan kukat, kuikat veen ja metsän tapaukset tarkalleen. Myös maista kaukaisista kertoi hän ja kaupungeista, kansoist' etelän, hän kaikki tunsi, vaunut valtojen ja herrain herkut, riemut rikasten.
Mutta nyt tuli muitakin ihmisiä juosten sillalta ja he kertoivat, kuinka vähällä kaikki vaunut olivat syöstä syvyyteen. Silloinpa junan kuljettajan silmät suurenivat ja kaikki vaunuissa olijat saivat tietää, että heidän, lähinnä Jumalaa, oli kiittäminen Eli Rem'iä pelastuksestaan. Siinä syntyi hämmästys ja ilo yht'aikaa niin suuressa määrin, ett'ei sitä voi kertoa.
Tuntui kuin olisimme heränneet jostakin horrostilasta, johon olimme väsymyksestä vaipuneet, ja sanaa sanomatta me hattua nostaen tervehdimme paikkaa, johon liittyy niin paljo sekä iloisia että suruisia muistoja. Jerusalem oli siis edessämme ja muutaman minutin päästä pysähtyivät vaunut Jaffan portille.
Päivän Sana
Muut Etsivät