Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Teitä jo muitakin neuvoisin minä vain kotimatkaan suoriamaan, sill' ettepä kai näe sortuvan koskaan korkean Ilionin; käsin suojelevin sitä varjoo Zeus isä kaitsevasilmä, ja rohkeat Troian on miehet.
GLOSTER. Enemmän; minä synnyin ylähällä; Pesämme rakettu on setrin latvaan, Se leikkii myrskyssä ja päivää pilkkaa. MARGAREETA. Ja varjoo päivän, voi! Mun päivänikin, Mun poikani nyt kuolon varjoss' on; Sen kirkkaan sädevalon vihas musta Ikuiseen pimeyteen on verhonnut. Te meidän pesässämme pesitte. Näkevä Jumala, sit' älä kärsi! Verillä saatu veriin hukkukoon!
Meneppäs Joutsijärven tienoillen, Taloa siellä ikäkoivut varjoo; Jos synkk' on yö tai päivä valoinen, Majahan käy vaan, suojaa vieraallen Juhani Wadenstjerna vanhus tarjoo. Totisen uskon, suoran sydämmen Hänessä huomaat ensi katsannolla, Ja hyv' on olla sun, niin rauhainen Kuin olla oman kotikatoksen Ja oman isän turvissa on olla.
Vaan joki pyörtehikäs jo Apolloa kutsuen virkkoi: "Voi, Zeun poika sa hohtavajous, et mielt' ole taattos noutanut, sun joka suojelemaan kovin pyysi ja käski iliolaisia, heit' yhä auttaen, kunnes on vihdoin ehtinyt himmeä ilta, mi viljavat vainiot varjoo!"
Mut rantojen puut ne laulavat laulun kuin elämäni viimeisen, talvisen taulun; ja tummuvat saaret ja salmein suut, ne lohtua tarjoo kuin kukkaa, mi vaivaisen kumpua varjoo: »Miks murehdit, onneton, mieletön mies? Sua lempivi hän kuin haavetta valkean yön hämärän. Olet hälle kuin hiljaa hiiltyvä lies; sait rakkaudelta, min päivältä saa nyt yön punakelta.» Yö tummuvi yhä ja pakkanen kiihtyy.
Puheesi palkatta ei jääpä ole, jos pääsen päättämähän tietä elon tään lyhyen, joka loppuhunsa kiitää.» Ja hän: »Sen kerron, en siks että maista vartoisin lohdutusta, vaan kun armo niin suuri paistaa sulle ennen surmaas. Tuon olin kasvin huonon kantajuuri, mi koko kristillisen maan niin varjoo, siit' että harvoin hyvä heelmä kypsyy.
Hänen poskensa ovat tavallista punaisemmat, sillä hän on seisonut valkean ääressä; päähänsä on hän sitonut pienen, valkoisen liinan, joka varjoo hänen kasvojansa. Hän tulee pihalle ja jakelee leikkuumiehille leipää ja viinaa; sitä ei hän tee säästäväisyydestä, vaan päinvastoin sen vuoksi, jotta jokainen saisi tarpeeksi.
Perho sille suuta tarjoo, Lentäin kukkasiivillään; Vaan sä, neito, valvo! varjoo, Ettei luokse pääsis hän! Jos hän mesihuulillansa Sille suuta antaa sais, Niin se kuihtuu, kuihdut kanssa; Neito, suojaa ruusuais! Hyvä neuvo. "Kuules sisko kulta, Jospa poika sulta Pyytää muiskua, Niin sä pakoon juokse Sisaresi luokse, Pysyt puhtaana."
Niinp' on salliman päätös; en sun kysy kiukkuas lainkaan, en, vaikk' ääreen äärimpään meren, maan menisitkin, kuss' yhä Iapetos, Kronos itsekin istuvi, joit' ei Helios loisteellaan yläilmainen ilahuttaa, ei sulotuulet voi, vain pohjaton Tartaros varjoo. Sinnekin vaikka sun ois halu harhata, en vihapäistäs huoli ma vain, sill' ei ole julkeudellesi vertaa."
Teitä jo muitakin vain kotimatkaan hän muka neuvois suoriamaan, sill' ettepä kai näe sortuvan koskaan korkean Ilionin; käsin suojelevin sitä varjoo Zeus isä kaitsevasilmä, ja rohkeat Troian on miehet. Noin hän virkki; sen vahvistaa kera-ollehet voivat, Aias, kumpikin airut myös, urot mieleväneuvot.
Päivän Sana
Muut Etsivät