Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mutta silloin tuli Liisa häntä katsomaan, itki, lupasi, että hän eroisi Muttilasta, ja vannoi, ettei elämä ollut minkään arvoinen hänelle ilman Johannesta. Ja Johannes uskoi jälleen, siksikuin huomasi tulleensa entistä perinpohjaisemmin petetyksi. Eihän hän olisi Liisalta vaatinutkaan muuta kuin hiukan enemmän rehellisyyttä.
Me yksinkertaiset sotamiehet emme ymmärrä ihmisten viisautta. Me olemme aina kuulleet sanottavan, että väärä vala ottaa pois onnen. Bertelsköld hymähti kummallisesti. Olet oikeassa, sanoi hän sukkelasti. Vihollinen vannoi pitävänsä välirauhan, ja kuitenkin vetivät ne roistot miekkansa meitä vastaan.
Tuon valansa vannoi hän joka työmiehelle, jolle hän vaan palkkaa maksoi, mutta tuo vala ei kumminkaan pitänyt paikkaansa, siitä pienestä ja yksinkertaisesta syystä, kun hän kumminkin tarvitsi työmiestä usein.
»Ja vaikka mikä tulisj, niin näkis kun mie ärjäsisin», nousi Manassen synkkä luonto ja hän vannoi: »En pelekee enee ketään ... en iseekään enee pelekee, ... enkä äitii, enkä ketään pelekee!» Ja rohkaistuneena, uhmaten aivan lähtivät he kuin sopimuksesta painumaan Manassen kotia kohti. Mutta siellä petti taas luonto.
Mutta hän jyrkkään kieltäytyi sekä näin valan vannoi: "Ei, Zeun kautta, jok' on ylin, suurin taivahisista, ennen päätäni saa pesu kastaa kuin olen pannut Patroklon roviolle ja luonut kumppanin kummun, tukkani suortuvat leikannut, sill' ei suru toiste tuimele mieltäni näin, min viel' elon ilmoja nähnen. Vaan nyt on muistaminen tätä kolkkoa atriatamme.
Ei tiennyt sitä Pietari Isaskaar, mutta vannoi toki rumasti: »Mutta sen mie vuan siulle sanon, kuule, Jäppinen, jotta ii sillä pitää vielä istuu piässä, vaikka ihe piru oisj vastakynttä vetämässä!» Isä ruikkasi suupielestänsä pitkän tupakkasylen ja vannoa jurnasi: »Vaikka hänessä oisj kakstoista pahoohenkii, niin piähän sen puustaimen pitää männä kun mie vuon suan sen kakaran tässä kynsiinj».
Antti Kettunen puri hampaitansa ja vannoi itseksensä, että hän vapaaksi päästyänsä kovasti kostaisi turvattoman Niilon rääkkääjille. Kyöstin uhkaava asento ja hänen päättävä tekonsa saivat Venäläisten ensi silmänräpäyksessä hämmästymään.
Hän vapisi siis omankin kohtalonsa tähden, sillä olihan hän äiti. Epätoivossaan nuhteli hän Signeä, ettei hän survaissut veistä sen riettaan rintaan. Mustasukkaisuus lisäsi hänen tuskaansa, ja hän vannoi viimein hirmuisimman valan murhataksensa hänen, jos hän siitä menettäisi oman päänsä pyövelin kirveellä, tahi täytyisi astua elävänä polttoroviolle.
Kuinka mitä, teidän ylhäisyytenne!... Luoja minun, taivaallinen Isä! siunaili eukko ja tenäsi: Suutelon vei ... vot suutelon! Kuka sinua suutelisi ja kuin? Mitä? Teidän jalosukuisuutenne! vannoi eukko: Kautta pyhien pussasi ... lupsasi ihan, pussas ja ... vot suutelon vei... Mutta silloin pelitappiostaan harmistunut pristavi hönkäisi: Juokse!... Käske antaa se takaisin sinulle... Suutelo!...
Sällit toki ahertivat yhä nytkin työssänsä. Nahkaa niistä toinen takoi ja toinen purasimella kengänpohjaan kireesti reikiä pisteli. Iivana Ivanovitsh, tuota? yritteli yhäti kovin hölmönä tuijottava Andrei: Tarkoitan, muijan aiot?... Eh? Jei bohu! vannoi hymyilevä Iivana. Siitä tulikin lopulta kuin ikään eloisampaa jo kaikkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät