Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti? Eip' ole tutkia sult', ei urkkia mun tapa muutoin, häiriötönnä sa saat, mitä mielinet, harkita, päättää; vaan kovin pelkään nyt, sua ett' oli pettelemässä vain Thetis, aavojen äijän tuon tytär kuuleajalka.
Mut viittäkymmentä ei kertaa kasvot säteile sen, mi tääll' on valtiatar, kun tuta saat tuon taidon painavuuden. ja suloiseen jos maailmaan sa palaat, niin virka, miks tuo kansa on niin kova kun heimolleni joka säädöksessään?» Ma hälle: »Teurastus ja taisto suuri, mi aallot Arbian sai punertumaan, lakien noiden laadintaan on syynä.»
Mutta kun loistavan auringon valo mailta jo vaipui, koht' asumukselleen kukin asteli nukkua aikoin, kunne Hefaistos siell' oli linnat laatinut heille loistokkaat, isomainehinen ikitaituri tarkka. Vuoteelleenpa Olympon Zeus salamoitsija lähti, kussa hän öisin nukkui ain', unen aikana armaan; siihen valtiatar kera vaipui, korkea Here. AGAMEMNONIN UNI. V
Hän mulle: »Heistä ensimmäinen, joista sa tiedot tahdot, oli valtiatar usean kielen sekä kansakunnan. Hän haureuteen niin oli altis, että sen luvalliseks sääsi laissa maansa, päästäkseen häpeästä hankkimastaan. Semiramis, Ninuksen jälkeläinen ja puoliso hän oli, niinkuin tuosta tarina kertoo; maansa on nyt oma sultaanin. Toinen, Dido, rakkaudesta itsensä tappoi, petti miehen kuolleen.
Viimein joukosta nous' ukko miettiväinen, Satavuotinen ja kurja, Paljas kiilti päänsä, vyöhön asti riippui Parta hopeakarvaisena; Ruhtinatarta hän lähestyi ja vastas' Kuolon totta ääni täynnä: "Valtiatar, meit' ei elätä nää kukat, Anna leipää isooville!" Ruhtinatar hämmästyi, mut sanan virkki Silloin suuri keisarinna: "Tämä vanha Pietarimme aikalainen Jää nyt haltuunne, Bestuschew, Te Potemkin, tehkää että täytetähän
Italia orja ah, sa tuskan koti, sa laiva myrskyss' ilman ruorimiestä, et maiden valtiatar, mutta portto! Niin valmis, kas, tuo oli sielu hieno, kun maansa vain hän sulosoinnun kuuli, sylihin syöksymään sen kansalaisen. Mut sun on asukkaillas aina sota, ja toinen toistaan siellä syö ja kalvaa sisällä saman muurin, kaivoshaudan.
Multa jo rakkain sankari sortuu, poika Menoition Patroklos Sarpedonin surmaa. Toisa ja toisakin päin nyt tuota jo mieleni miettii: pois elävältäkö vien Lykiaan, maan viljavan ääriin, temmaten tanterehelt' iki-itkua tuottavan taiston, vai hänet vaivuttaa jo Menoition aaluvan annan?" Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti?
Ei haaksien onnesta huoli meren vaahtisen valtiatar, merimiesten pyyntöjä kuule ei linnan haltiatar, hän aaltojen kulkea antaa, miten tahtovi taivas vaan, ja haaksien hautahan syöstä meren kuiluja kulkemaan.
Italia orja ah, sa tuskan koti, sa laiva myrskyss' ilman ruorimiestä, et maiden valtiatar, mutta portto! Niin valmis, kas, tuo oli sielu hieno, kun maansa vain hän sulosoinnun kuuli, sylihin syöksymään sen kansalaisen. Mut sun on asukkaillas aina sota, ja toinen toistaan siellä syö ja kalvaa sisällä saman muurin, kaivoshaudan.
Ja Valtiatar: »Sätehissä näissä imehtii Tekijätään ensi sielu, min milloinkaan on luonut ensi Voima.» Kuin lehvä, leyhyttämä tuulen, painaa pään alas, nousten jälleen voimallansa omallaan, joka ylöspäin sen nostaa; niin hänen haastaessaan hämmästyen ma tein; mut sitten varmistuin ma jälleen halusta puheen, joka poltti mua.
Päivän Sana
Muut Etsivät