Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
»Mutta nyt, Junno, saat olla isäni luona, saat aina olla hänen apunansa puutarhassa», sanoi Maissi. Junno hymyili ja katseli Maissia ikäänkuin jotain korkeampaa olentoa, sillä neito, vaikka juuri puhjennut kukoistava kukka, oli hänen rakkaan äitivainajansa näköinen. Valo pesässä oli heidän jutellessaan jo loppunut, ja Maissi sytytti tulen kynttilään.
Eihän toki tämä taisteleva maamme, Siellä väikkyy rauhan viiri, myrskyt lepää; Eikä ol se päivä valo pyhäin miesten, Joille elon aurinko ain kirkkaast paistaa. Näet sinä vartomuksen tumman portaan, Hurskahitten sankarien rauhansaaren, Joiden elonaamu täällä syttyi, Joiden päivä, puhtahaana synnin pilvist, Sammui ennen nousuu Bethlehemin tähden, Ennen ilon sanomata kuultuansa.
Hän kulki jonkun askelen tätä synkkää käytävää, joka asteittain painui alemmaksi ikäänkuin se pyrkisi maanuumeniin asti, ja nostettuaan erään kiven hän pani aarteensa sen alla olevaan koloon; lampun lepattava valo paljasti kolossa olevan erinäköisiä rahoja, joita hänen vieraittensa herkkäuskoisuus tai anteliaisuus oli tuottanut.
Laski laivan mastosehen, Puottelihen purjepuuhun; Valo vaskesta pesäsen, Muni kullasta munasen. Tuli tuulonen mereltä, Kaatoi laivan kallellehen; Muna vierähti vetehen, Muksahti meren mutahan. Tuohon kasvoi kaunis saari, Saarelle koria nurmi, Nurmelle koria neiti.
Intokin Nuoruudessa riehuu, reuhaa, Vaarat ympäriltään peuhaa: Kohouu, Kirkastuu. Liesi tyyntyy, talttuu; Perhe ympärille käy, Rauha vaan on, tuult' ei näy. Näin ne raivomielet malttuu; Miehuus seuraa nuoruutta, Järjen johto hurjuutta; Näin kuin takka perheellen Vanhemmat on lapsillen: Valo, lämpö virvoittava, Karkoittava Järjen taudin tyhmyyden, Syämen kolkon kylmyyden.
»Lähemmä, Jumala, sua!» Ei hätämerkkimme auta, ei sana sähkön, ei valo, ei tuli, rauta. »Lähemmä, Jumala, sua!» Ei anovaisina armon, suorina seisten, patsaina paatisen tarmon. »Lähemmä, Jumala, sua!» Soittaen sorrumme, veikot. Meilläi on vaimot, meilläi on lapsoset heikot. »Lähemmä, Jumala, sua!» Yksin on kuoltava kunkin. Auta ei mua, jos näen suistuvan sunkin.
Se pyhän-viettohon käy arkiolla, on taiteikas, mut pakkoa ei näy; se kesken huumeen hiltynyt voi olla, on jumalainen tanssi Parnassolla, kun faunit, nymfit, sulottaret kisaan käy. Mut Lidner lauloi: »Haudan portit aukee, saranat kirskuu, tulee tuomio; yölampun valo himmenee ja raukee, lyö tornin kello kahtatoista jo.» Sa riuduit, tähkäpää ei käynyt jyvään, sävelmä rikas sulta särkyi, oi!
Jos esim. valo lankeaa vain hyönteisen toiseen silmään, niin jotkut kemialliset reaktiot alkavat tapahtua nopeammin kuin toiset; tämän vaikutuksesta hyönteinen kääntyy, lähteäkseen jatkuvasti etenemään sellaisessa asennossa, jolloin ärsyke kohdistuu molempiin ruumiinpuoliskoihin yhtä voimakkaana.
Vihdoin näkivät he valon etäältä; valo enäni kirkkaudessa; se seisoi alallansa, se tuli eräästä isommasta, valaistusta huoneesta. Ukot molemmat kulkivat kahtalaisessaki jos niin sopii sanoa tarkoituksessa edespäin valoa kohden. NELJ
Ja hiljainen huumori heijastelee kaikkialle kuin itse elämän sisimmästä tuleva valo. Parhaissa näistä pienoiskuvista Pakkala on saavuttanut klassillisen tasapainoisuuden; niissä on pyrkimys ja kyky yhtä, äly ja runollinen vaisto samalla korkealla tasolla varmemmin kuin muualla hänen tuotannossaan. Ulkopuolella tähän asti esitettyä aihepiiriä Pakkala on esiintynyt useassakin teoksessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät