Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Silloin muori kiivastui lopultakin pauhaamaan vastaan. Ennen maailmassa ei hän ollut kuullut mokomaa villitystä. Hänelle ei tarvinnut tulla semmoista puhumaankaan. Kiittäisi, vaivainen ihminen, Jumalaa, että sai edes palan suuhunsa ja vaatteet päälleen... Kukkelman kuuli kerrankin suoraa puhetta. Kovin kiihtynyt ei hän ollut. Hän ällistyi ... ja pysyi sitten vaiti.
Mut aina me muistamme tykkien työn kuin kuoleman yön, kuin kunniavyön, jos maahankin kerran me maadumme, maan eestä me kaadumme. Suo anteeksi Luojani taivainen, jos vaivainen, jos maan matonen, oon rikkonut, itse mä kärsin sen, mut armoille antau en! Jos Unkari vetoo Suomen puoleen, niin Suomi joutuu suruun ja huoleen: me millä autamme heitä? Ei itkua, kyyneleitä.
Kornetti tunsi jotain erin-omaista; kesken toivottomuuttansa, monemmoisten ikävien ajatusten vaivaamana tunsi hän nälkää! Ihmis-luonto raukka! Oi ihminen, suurin luoduista! Tomun tomukuningas! Vallitkoon sinun sydämmessäsi joko taivas taikka helvetti niin syödä sinun kuitenkin täytyy! Toisena hetkenä enkelinä, toisena eläimenä! Vaivainen ihmis-luonto! Ja päin vastoin: Onnellinen ihmis-luonto!
Sieluni, elämäni! Pois, pois. Laskekaa minut pois! TURKKA. Katri, etkö tunne minua? KATRI. Turkka, menkää pois. TURKKA. Heilalaltako on tullut kirje? KATRI. Ei. Jättäkää minut rauhaan. TURKKA. Nyt järkeni seisoo! Katri, sinä jumalanluoma. Ja sinäkin, Poika, ole kuin vaivainen syntinen. En ole koskaan sinua noin nähnyt! Herranenaika, mitä tämä merkitsee?
Sen loihtu-voima Ei voinut olla suuri vaivainen Jok' itsiään ei tiennyt varjella! KITKA. Sill' oli Sammon voima. Sanoja Sen piirustimiin muinoin luetuita Ei kukaan kuolevainen enää tunne! ENSIM
En tiedä mikä syynä lienee, mutta tukala on mun olla, kun sinne menen. Ihmiset väistyvät minusta niin loitolle kuin suinkin voivat ja pappi iskee minuun silmänsä niin tuimasti, että mun ehdottomasti täytyy painaa pääni alas. No, niin! Kun minua ei haluta kirkkoon mennä, niin pysyn sieltä poissa. Ei siitä sen enempää. Olisinko minä Jumalan sanan vaivainen, minä? Ei!
Iske tänne vihasi vasamalla, lyö mäskiksi ja ravaksi syntisen Sionin seitsemän poikaa! AAPO. Niin, Tuomas, ainahan seisoo tässä viisi vastoin yhtä; sen tiedätkin. Mutta olkoon rauha nyt ja hillitkäät Lauria kunnes hän nukkuu, vaivainen. TUOMAS. Kirous! Alas nakkaan teidät tästä jok'ainoan miehen, jos niin tahdon, ja sen tahdon, jos vihani vimma vielä kiihoittuu.
Taistelu ei kuitenkaan vielä ollut ohitse; hänen pikainen luontonsa sai useasti vallan hänestä, ja hänen sydämensä tuli taas kovaksi kuin kivi. Hän tunsi itsensä mahdottomaksi syömään ja juomaan. "Kuinka," niin kysyi hän itseltänsä, "semmoinen vaivainen kuin minä Jumalan lahjoja nauttisi?" Ja hän päätti olla sekä syömättä että juomatta, siksi kuin hän oli löytänyt Jumalan valtakunnan.
Niin he nyt istuivat haastellen ja jaaritellen, kysellen ja vastaillen, ja niinpä viimein illan hämärtyessä kuului askelia eteisestä, ovi aukeni ja ukko Swart tuli varovaisesti hiipien sisälle ja vilkuili ympärilleen arasti kuin vanha vaivainen syntinen.
Mutta kun on kerran pirun kelkkaansa ottanut... Hän astui sisälle. Todellinen issikkapaikka. Pitkä tiski, jonka takana jättiläiskokoinen, punakasvoinen, liikaa veren ja alkoholin runsauttaan tiukkuva isäntä, väkiviina-kranat edessään. Ympäri huonetta, jossa vain yksi vaivainen kaasuliekki lekutteli, puisia pöytiä ja karkeatekoisia, korkeakarmisia tuolia. Seinällä keisarin ja jumalan kuvat.
Päivän Sana
Muut Etsivät