United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo vaivainen kahdensadan markan syötti on niin mitätön, että pitää olla hyvin vähän älyä sillä, joka siihen todenteolla tarttuu. Niin ne arvelivat meidän kylässä ja tässä on minun valtakirjani. Muuten huomautan vielä, että tämä kestikievari ei kelpaakaan saamaan kapakanpito-oikeuksia, kun sitä jo viime talvena sakotettiin luvattomasta viinan myynnistä.»
Hän jupisi myöntyvästi, pudisti päätään tuontuostakin, ja näytti olevan hyvin mielistynyt kuvaan. 'Kuka on sen maalannut? kysäsi hän minulta. 'Vaivainen, sairas mieheni', vastasin ujosti ja toivoin, että hän sanoisi minulle muutamia kiitoksen ja rohkaisun sanoja. Mutta hän tähysteli minua vaan kiireestä kantapäähän ja kääntyi taas kuvaan päin.
"Joko nyt suureksi sukenit, äreäksi ärtelihit, rikoit, vaivainen, valasi, söit kuin koira kunniasi, kun sa syrjit syntyäsi, sukuasi suin pitelit? "Ku käski pahalle työlle, kenp' on kehnolle kehoitti? Isosiko vai emosi vaiko vanhin veljiäsi vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri?
Jos urhollisimpain poikiesi sydänveret voisivat höystyttää sinun laihan maaperäsi, mikä maa koko maailmassa voittaisi sun viljavuudessa! Milloinka on valkoinen karva nähtävänä jonkun Skotlannin miehen parrassa, paitsi jos hän on vaivainen niinkuin kuninkaasi, jolle kykenemöttömyytensä on suojaksi murhasta, ja jonka näin on sallittu katsella noita verenvuodatuksia, joita hän ei voi estää?
"Vaan, jos hän on yhtä vaivainen kukkaroltaan kuin hengeltään, joutaa hän hyvin seistä ulkona, siksi kun koirat ovat hänen kintuissansa." Kolmas, joka jo hetkisen aikaa oli tutkiskellut maata tulisoihtunsa avulla, nyt loi silmänsä ylöspäin ja yhtyi puheesen.
Lähden minä, jatkoi hän sitten käheänä, lähden nyt vaikka helvettiin, viekää minut, eipähän mulla lie puolta, mutta hengissä te ette minua Alataloon vie, ette vie... Vielä tekin vanhenette kirotut kakarat... Horjuvin askelin lähti vaivainen vanhus hoipertelemaan pirttiin päin, kädessä likomärkä lakin reuhka, ainoa mikä hänellä enää oli omaa tässä elämässä.
Silloin arvaan, että edellä on käynyt tämmöistä: Mene sinä, Aatu, saattamaan tuo vaivainen toiseen taloon! Enkä mene, pankaa Pekka viemään. Korento heiskahtaa. Senjälkeen tuntuu tempaus. Se merkitsee: No tule nyt sitte, senkin vietävä! Ja niin lähdemme kompuroimaan. Kuormaksi olen minä ihmisille tullut. Minä olen vanhan vanha, ikäkulu, poies pantava kapine.
Ja niin he heittivät minut suin päin ulos ovesta ja katsohan vain repivät toisen liepeen takistani! Se oli jo toinen tällä kirotulla matkalla! Niin, siinä minä vaivainen nyt istuin. Isäni oli poissa, te olitte poissa ja minä kökötin siinä kuin sammakko liukkaalla jäällä.»
Voi minä poloinen poika, Voi poika polon-alainen; Voipa kurja kulkuani, Vaivainen vaellustani, Näillä mailla vierahilla,
Ethän sinä niiden muutamain pennien vaivainen ole? En suinkaan, mutta... Jaakko Jaakonpojan täytyi nyt lähteä, ettei jäisi kovin kauas toisista. Tuletko? kysyi huutaen Mikonperä. Saa nyt nähdä, vastasi Jaakko Jaakonpoika. Mutta hän tunsi jo itsessään heränneen valtaavan uteliaisuuden.