Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Samassa kun viimeinen sana luiskahti huulilta, sattui rouva Häggin katse hänen miehensä tummanpunaisiksi leimahtaviin kasvoihin, ja moittivasti päätään pudistaen teki rouva poloinen liikkeen, jolla osoitti suovansa, että olisi voinut puraista kielensä poikki, ennenkuin tuo viimeinen »vaivainen» sana tuli lausutuksi. Toini koetti asiaa parantaa kiiruhtamalla kertomaan.
Uskallapas vain suututtaa minua!» huusi naisen ääni. »En tule», huusi toinen ääni, »en vähääkään välitä, oletko vihainen vai et.» »Etkös vain tulekin sieltä pöydän alta! Revin silmät päästäsi!» »Minä olen herra huoneessani eikä täällä ole akoilla mitään sananvaltaa.» »Tule esiin, pelkuri! Senkin vaivainen porusäkki!»
Silloin täytyi aina asiaan käsiksi käydä, ei sopinut huolettomuuteen jättää. Sellaisissa tapauksissa tahtoi sotkeutua, joutua vihan ja vainon alaiseksi. Se häntä harmitti, pelotti. Neuvotonna mies panetteli tuota villiä kansaa, joka oli ikään kuin pimeyden kidasta oksennettua ja hän vaivainen joka oli joutunut niiden keskelle järjestystä ja oikeutta pitämään!
Ritari Balveny lähestyi jollakin uteliaisuudella; järkähtymätön lujuus tässä miehessä, jolla ei ollut koskaan ollut miekka kädessä, rautapaita ryntäillä, ja joka ruumiinrakennukseltaan melkein oli vaivainen kääpiö, tuntui hänestä melkein noituudelta. "Te näette tään pikkuisen kapineen tässä", virkkoi pahantekijä, näyttäen kynäänsä.
Esa hiukan raotti silmiään, mutta painoi ne jälleen välinpitämättömästi kiinni. Huomasi kuitenkin muorin olevan hyvässä pöhnässä. »Kun ei tuo vaivainen jo itseänsä lopeta ... tässä hävittää koko talon... Voi jumalatointa, voi vaivaista elävää, kun ei tuolle jo tulekin nuoranpää!» »Suu kiinni!» huusi Esa silmiään nostamatta.
Anna Liisa ymmärsi, että sekin oli hänelle tarkotettu. Hän lähti, huokaillen hyvästikseen: »Hohhoi tätä köyhän elämää, kun ukkokin menee! Kaikki ne vain silloin jo haukkuvat ja luulevat, että sitä on ihminen heidän sikurivetensä vaivainen!» »Kuka tässä nyt sinua tarkotti!» oikaisi silloin emäntä näön vuoksi.
Sitten hän kaivoi kontista metson, istui lattialle ja rupesi siitä laittamaan illalliskeittoa. Kun Joeli oli nukkunut, rupesi Mooses katselemaan, mitä laitetta saataisiin pöydäksi ja sanoi: Viittä on vaivainen vailla, ei yhtä sianlihaa. Oli vahinko, kun ei pantu mukaan yhtään pöytää.
Kuinka minä vaivainen olento osasin vastata kaikkiin noihin kysymyksiin muuten kuin " "Käyttämällä Luojan antamia kirjallisia lahjoja", lisäsi toinen neitosista. "Ha, ha, haa! Sanokaamme niin, se sointuu niin kauhean kauniilta!" nauroi Vilma. "Mikä on tuon ihmeellisen nuoren neidin nimi, joka tulee tänne muuttamaan?" kysyi Hart, jota ei miellyttänyt tuo keskustelu neiti Hemmeristä.
»Tiedätkö, millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?» »Tiedä en, maailma taisi niellä, Taikka jo peittää multa. Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta.»
Sain ma kurja kulkemahan, Raukka rannat kiertämähän, Vaivainen vaeltamahan; Jouvuin kylmähän kylähän, Rautaisehen rahva'asen Lapset raukan rannikolla, Keion mieron kierrännässä, Vaivaisen kylävarassa. Tuulet kurjalla tupana, Saunana vesisatehet; Mont' on tuulta tuulevata, Monta saapoa saetta, Päälle lapsen armottoman, Vaattoman vaimon päälle, Näillä ouoilla ovilla, Kyläsillä kynnyksillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät