Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Hyvä oli lapsen lässä olla Hyvän vanhemman varassa; Ikävä isättä olla, Outo äitittä eleä, Vaiva suuri vanhemmatta: Pimiä isoton pirtti, Vaikka päivä paistakohon, Sokia emoton soppi, Vaikka kuu kumottakohon. Emintimäisen saanut. Koira haukkui korven rannan, Penikkainen pellon rannan, Minä juoksin katsomahan, Toivoin tuotavan emoa.
Mitä minä hätäilen, mistä joutavasta minä olen levoton? Mutta minun on turha vaiva kokea viihdyttää mieltäni. Jos olisi minulla joku toveri, joku ystävä! Niin, siinähän se taas onkin. Ja taas tulee minulle tuo ääretön, sydäntä hiukaiseva halu rakkautta ja joka hermon nenässä kipua herättävä kaipaus hellyyttä. Sitä ei ole, ei ole tietoakaan tulemisesta, olen ihan yksin.
Turha vaiva; kreivi valitti vihaisella äänellä, että hänet jätettiin yksin pimeään. Palvelijat juoksivat päättöminä edestakaisin, ja tieto tapauksesta kulki jo kuiskeina puheille pyrkijäin kesken, joiden kärsivällisyys alkoi loppua. Huhu levisi, että kreivi Bertelsköld äkkiä oli tullut mielipuoleksi. Haettiin hänen lääkärinsä; puheille pyrkijät tunkeutuivat uteliaina ovelle.
Miettii, vihdoin virkkaa pappi: »Entä, ellen tehne sitä?» Pahoin paisuu Hurtan sappi: »Entä? Ellen tehne? Mitä? Tuomionne Tukholmasta saatte neuvosherrain suulla, syynne kansan kapinasta sovitatte hirsipuulla.» Tuumii tuota pappi, sanoo: »Vaikk' on ange vaiva ajan, ain on sille, joka anoo, sentään armo Vapahtajan. Häneen turvaan, luotan! Mutta kuink' on käypä kansan kurjan?
Ja hän selitti sen voittonsa, uhitellen: »Minä perustin sanalla ja suupielilläni sen suuren ja kovakilvoituksisen kolistealaisseurakunnan, joka ei sitä kauheaa Horttanaisen härkääkään pakoon mökin katolle kiipeä, vaan turpeana minun nimeeni uskon turvissa istuu... Ja minä saarnasin suustani kolistealaisen uskonsuunnan, niinkuin suusta puhalletun kyyhkysen, ja siksi loppui jomotus ja vaiva... Veisatkaamme!» käski hän äkkiä papillisesti joukkoansa.
Tänään se oli: "Vaiva saattaa kärsivällisyyttä; mutta kärsivällisyys koettelemuksen; koettelemus toivon; mutta toivo ei anna häpeään tulla; että Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme Pyhän Hengen kautta, joka meille on annettu." "Eva", hän sanoi, "tämä näyttää minusta niin yksinkertaiselta.
Mutta tuo "ei milloinkaan" kävi vähitellen kauheaksi tuskaksi hänen mielessään, ja vihdoin siitä tuli oikein ruumiillinen vaiva. "Mitä hän oli tehnyt? Mikä häntä odotti?" Jos hänellä olisi ollut päivän ja viikon aikaa miettiä asiaa, niin siitä ei olisi muuta tullut kuin miettiminen, mutta täällä ei ollut aikaa arveluun, vaali oli tehtävä.
Koska et hyvällä taivu, niin koetellaanpa toista keinoa. ANNA LIISA. Koettele! Minä en sinua pelkää. Sinä et mahda minulle mitään. MIKKO. Enkö minä mahda? Ajattelepas tarkemmin. Enkö minä mahda? ANNA LIISA. Et. Sinä et mahda minulle mitään. MIKKO. Entäs se lapsenmurha? ANNA LIISA. Sillä minua nyt tahdot säikyttää, samoin kuin äitisikin. Turha vaiva! Se ei vaikuta mitään.
Jättäkää jo se asia, ja ottakaa nyt se vaiva päällenne, että vähän kuuntelette minua. Pankrasius. No olkaan niin! Mitä on teillä minulle sanomista? Sganarelle. Tahtoisin puhutella teitä eräästä asiasta. Pankrasius. Ja millä kielellä tahdotte puhua kanssani? Sganarelle. Milläkö kielellä? Pankrasius. Niin. Sganarelle. Kaikkia kuulettaa! Arvattavasti sillä kielellä, joka on suussani.
Katsoin minä alas vetten puoleen, Näin rannalla tytön kauniin ja nuoren, Joka istui ja itki, Katsoi aaltoja pitkin, Ja hän oli surullinen joka hetki. "Mitä itket sä raukka rannalla yksin? Ja sun silmistäsi veet vierivät nytkin. Mikä tuska ja vaiva Sinun syäntäsi kaivaa? Ei anna syänyölläkään hoivaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät