United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veisatkaamme, veisatkaamme Kiitos Jumalalle, Huvitukset kaikki muut Jättäin maailmalle! Iloitkaamme, iloitkaamme! Yks on Paimen meillä, Joka meitä johdattaa Matkoilla ja teillä. Riemuitkaamme, riemuitkaamme! Meill' on sama Henki, Joka lahjaks annettiin Herran pyhillenki. Puhukaamme, puhukaamme Jesuksesta vaan me! Osan aina runsaamman Hänestä niin saamme.
Emmekö siis iloiten Kiittäis Häntä, veisaten, Vaeltain myös vakaina Herran armon paisteessa! Veisatkaamme riemuiten, Että kaikuu taivaasen, Jesukselle kiitosta, Kun Hän auttaa kuolosta! Näin me käymme turvalla Herran tietä saarnalla Syntisiä kutsumaan Helmaan Isän armiaan. Henkes, Jesus, meille suo, Rohkeutta, Voimaa luo! Sanas pyhä valkeus Olkoon sieluin viisaus! Amen!
Ennen kuin rupeamme tässä alakuloisina antautumaan epätoivon valtaan, niin pitäkäämme lyhyt kiitosrukous ja veisatkaamme ylistysvirsi korkeuden Herralle kiitokseksi siitä, että hän on meidät niin monen seasta tahtonut eloon pelastaa siitä kauheasta haaksirikosta, joka on toverimme niin säälimättömällä tavalla ijankaikkisuuteen temmannut.
Mutta me veisatkaamme ja sanokaamme, että odotamme, mitä Jumala Herramme tekee. Eislebenissä Valentinin pyhänä. M. Luther, D." Näin sovitustyö on tehty, ja T:ri Luther palajaa tällä viikkoa luoksemme kauaksi aikaa, toivomme, nauttimaan meidän parissamme rauhantekiän autuutta. Fritzin kertomus. Eislebenissä 1546. Täällä Eislebenissä on ollut oikea juhlapäivä.
Tuomita ken meitä vois, Kun on Jesus Herramme Meidän hurskautemme? Hän on veljes armoinen, Autuas, jos uskot sen, Sinua ei kadota Synti, kuolo, saatana. Rohkeana seisoa Voit ja jaksat sotia, Vaikka kaikki saatanan Joukko ryntäis vastahan. Veisatkaamme voitosta! Jesus, meitä johdata! Sinä suoja suurille, Kilpi kallis pienille. Mene matkaas, saatana!
Eli oli käynyt kalman kalpeaksi ja vieraat seisoivat kuin kivettyneinä katsomassa toinen toistansa. Viimein astui Anders esiin, lausuen vapisevalla äänellä: "Ei ole mitään kätkettyä, jok'ei ilmiin tule, mutta Jumala pelastakoon meitä kaikkia pahasta. Veisatkaamme virsi yhdessä". Ja nyt lauloivat virren, mutta eivät löytäneet siitä oikeaa iloa.
Avattuaan niistä toisen ja selailtuaan vähän aikaa lehtiä, nousi hän ylös ja virkkoi: Ennenkuin puhun, mitä minulla on teille puhuttavaa, veisatkaamme virsi! Hän aloitti sen ensin hiukan epävarmalla ja värähtelevällä äänellä, mutta varmistui pian, kun Reitakin siihen yhtyi. Muut tuvassa olijat eivät yhtyneet nuottiin, mutta eivät häirinneetkään.
Kaikki katselivat tarkasti Hans Nilsen'iä, joka istui Saaran vieressä totisena ja harvapuheisena, jommoisena oli ollut sinne tultuansa. Ennenkuin lihalientä tarjottiin, luki eräs valkopäinen, sinikätinen vanha mies pöytärukouksen; hän oli värjäri. Sitten veisattiin: "sydämen pohjast' veisatkaamme".
EERO. Häntä kiittäkäämme, veisatkaamme oikein »Simeonin kiitosvirsi». SIMEONI. Pilkkaa, pilkkaa ja virnistystä taas! TIMO. Ole tekemättä pilkkaa, Eero, Jumalan sanasta, Simeonin kiitosvirrestä. AAPO. Ah, niin nuori ja niin paatunut! SIMEONI. Niin nuori ja niin paatunut! Eero, Eero! Niin, nyt en sano muuta, vaan huokaan sinun tähtes.
Ja hän selitti sen voittonsa, uhitellen: »Minä perustin sanalla ja suupielilläni sen suuren ja kovakilvoituksisen kolistealaisseurakunnan, joka ei sitä kauheaa Horttanaisen härkääkään pakoon mökin katolle kiipeä, vaan turpeana minun nimeeni uskon turvissa istuu... Ja minä saarnasin suustani kolistealaisen uskonsuunnan, niinkuin suusta puhalletun kyyhkysen, ja siksi loppui jomotus ja vaiva... Veisatkaamme!» käski hän äkkiä papillisesti joukkoansa.