United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tää toinen, vierelläin mi hietaa polkee, on Tegghiaio Aldobrandi, ääntä min vielä tulis kansain kunnioittaa. Ja minä, joll' on sama vaiva, olin Iacopo Rusticucci: vahingoittaa mua varmaan enin nurja puolisoni.» Tulelta turvassa jos ollut oisin, ma heidän luokseen alas oisin syössyt, ja luulen, oisi sallinut sen Opas.
Vaan ei liiku enää jalka kylmä, Umpeen painuu myös jo tumma silmä Nietokseen hän tuuskahtikin vasta, Kylm' ei säästä kerjäläistä lasta. Tuskat tyyntyy, näljän vaiva haihtuu, Kuvituksen leikiks järki vaihtuu, Onnen maailmoita hälle näyttää, Köyhän raukan toivehet jo täyttää.
Ei vastaan ota heitä taivas, ettei vähenis kauneutensa, ei Inferno, ett'eivät syntiset sais kunniata.» Ma hälle: »Mestari, mik' on se vaiva, mi heidät saa näin suureen vaikerrukseen?» Hän vastasi: »Sen lyhyesti kerron. Ei heillä kuolon toivoa; ja elo sokea tää niin halpa heist' on, että muu kaikk' on heille kadehdittavata.
Koeta, Kerttu-kulta, kerran hillitä itseäsi, koeta taivaan tähden. HOMSANTUU. Turha vaiva. Taivasta ei kumminkaan ole minua varten tehty. RISTO. Minä lupaan sinulle vaikka mitä, kun vain maltat mieltäsi. HOMSANTUU. Lupauksiin en luota. RISTO. Enkä minä aikonut sinua jättää, Kerttu, vaikka tulit ehkä siihen luuloon, kun lähdin niin äkkipikaa.
Hän koetti myöskin lohduttaa häntä hurskailla lauseilla ja osoittaa sen tykö, joka kaikki kääntää parhaaksi ja kuulee hyljättyjen rukoukset. Mutta hänen vaikka hellästikin aljetut lohdutuskokeensa olivat turha vaiva, hänen sanansa eivät löytäneet tietä vaimon sydämmeen, jota hurjat mielikuvitukset pimensivät.
Ei, ei! sanoi lapsi pudistaen päätään. Ei sinnepäinkään! Sanopas uudestaan, pienokaiseni! Turha vaiva. Nyt se kuului aivan toiselta. Matkustaja taas arvasi: Paddens? Ei, ei! sanoi lapsi. Ei sinnepäinkään! Vielä kerta, koetellaanpa vielä uudestaan, kultaseni! Aivan toivoton yritys. Nyt nimi tuli nelitavuiseksi.
Rukoile Aadolfin sielun puolesta ja nuku sitte rauhassa. Jumala siunatkoon sinua! Laamanni Juhana painoi isällisen suudelman Marian otsalle, otti kynttilän ja lähti. Mutta hänen suudelmansa poltti ikäänkuin omantunnon vaiva nuorta neitoa kauan senjälkeen, kuin vanhuksen synkkä, kumartunut haamu oli poistunut hänen huoneestaan.
Jos sanon minä emolle, virkan, vierin vanhemmalle, enemp' on emolla työtä, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi. "En nyt tuota tunnekana enkä arvoa alusta, mist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, tänne tullut puremahan, jäytämähän, syömähän, kaluamahan.
Tää toinen, vierelläin mi hietaa polkee, on Tegghiaio Aldobrandi, ääntä min vielä tulis kansain kunnioittaa. Ja minä, joll' on sama vaiva, olin Iacopo Rusticucci: vahingoittaa mua varmaan enin nurja puolisoni.» Tulelta turvassa jos ollut oisin, ma heidän luokseen alas oisin syössyt, ja luulen, oisi sallinut sen Opas.
Tukkipojall' on tuska ja vaiva muistella montako heilaa. Hei tukkipoika ei surua tunne, se koskia laskee ja laulaa. Meni jos minne ja kulki jos kunne, tuli se tyttöjen kaulaan. Hei tukkipoika se koskessa hyppää sen pyörivän pölkyn varaan. Kaikista tytöistä paljon se tykkää, mut ottaa omaksi paraan.