Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Vaan oletteko myös vakaa asiastanne, poikani?" kysyi epäilevästi vanha harmaapää kenraali. "Ajatteleppas, että kaikkein meidän menestyksemme ja vielä enemmänkin tulee sen päälle kuinkas näytät tien." "Luottakaa minuun, herra kenraali," vastasi Rietrikki kunnioituksella. "Minä tunnen suon joksenkin tarkkaan, ja johdatan teitä niin, ett'eivät hevoiset pahimmissakaan paikoissa vajoa polviin asti."
Opetti mieltä nuorta hän mielin nuorekkain, ei katsonut vain kuorta, vaan alle pinnan ain. Hän kirkkaan äidinkielen sai meille rakkahaks ja ajan tiedon, mielen niin aatteen-avaraks. Ja kun hän ihmissuvun kuvaili ihanteet, unohti luokan, luvun se silmään nosti veet. Tuhanten kesken tapaa vain harvoin ihmisen, mi vakaa on ja vapaa, mies pään ja sydämen.
Sa olit tullut kevään koittaessa syysiltain ympärilläs tummetessa sull' oli suojas alla oman katon, ja niinkuin yksin metsä mittaamaton sun ympärilläs valtas leventeli, kun ylväs korpi, ennen koskematon, sun kirves-valtikkasi alla eli. Ja naapurista sadan virstan takaa toit vaimon lempeän kuin suviyön. Sun kuinka rinnassasi paisui syön, kuink' oli katsees onnen-tyyni, vakaa!
Kuin minä ensimmäisen ylioppilaskesän oltuani kotona palasin kaupunkiin, annoin hänelle mielessäni tämmöisen todistuksen. Oletpa verevä ja terve, mutta ei sinussa ole mitään miellyttävää. Sinulla on terävä kieli ja vakaa tahto, joka on aivan omapäinen, kesyttämätön, säännötön ja samassa aivan omituisen luja.
Se ei ollut mikään äkillinen päähänpälkähdys, joka vei hänen aikeensa sinnepäin, ei mikään metsäläisoikku tai lapsekas kiukutteleminen, vaan luja vakaa päätös vapauttaa itsensä sivistyksen pauloista, päätös, joka oli kypsynyt tarkassa mietinnössä ja joka oli ollut monivuotisten kärsivällisten valmistusten silmämääränä.
En mä onnean' aartehille Usko kirkkaille, kiiltäville: Aarteet ruostuvat maailman! Ai'an kunnia-asteikoille Rakennanko sen sitten, noille, Joista kilvaten kiistataan? Ei mun mieleni ole sinne. Muuas kaihoan mutta minne? Minne, minne mä kaihoonkaan? Toimi jalo ja riento vakaa Ihmiskunnalle kenties takaa Mulle onneni kestävän? Kiitän kyllä mä työtä moista.
Rakastava viha! Sa kaikkisuus, mi tyhjäst' olet luotu! Keveys raskas! Vakaa hullutus! Kuvaton kaaos muodoist' ihanista! Sa siipi lyijyinen, sa savu kirkas. Sa tuli jäinen, terveys sa sairas! Sa valvas uni, vastakohtas ihan! Näin rakastan ja rakkauttain vihaan. Et naura sa?! BENVOLIO. En, pikemmin ma itken. ROMEO. Mit', armas sielu? BENVOLIO. Armaan sielus tuskaa.
Monet säikkyy hienot sielut: »Tää ei kansa kansa meidän, kansa pohjantähden alla, jalo, kiltti, kiitollinen, tyyni, vakaa, tuskan-tuttu, joka kaikki kärsii, kestää; tää on raukka, tää on raaka, ruma, tuhma, röyhkeä.»
Kenties on siinä tuoksu aattehen, kuin vuokossa, vain alla hankien. puhjeten äkkiä puhumaan. Langennut Adam! Kotikaipuu vakaa sinulle Edenin soi aidan takaa! Sa hourit! loukkaantuneena FALKILLE, seisomaan nousten. Osoita ei ystävyyttä se, että riitaa jälleen haastatte; epäillä Lindin onnea miks syyttä Se varma on! Muut sit' ei epäile.
Ja sentähden en tahdo tänäänkään antaa valheen ystävätäni kohtaan tulla itselleni syyksi. Niin, rakas Antero, sinä et ole pettynyt, sydämmeni on vakaa ja eräs surullinen tunne käypi läpi sydämmeni, sillä muutama yö sitte näin minä taas saman unen, josta mainitsin sinä iltana, kun tänne saavuit."
Päivän Sana
Muut Etsivät