United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mailman onnea Sitä tavoita, Paljon lupaavaa, Kaikki ottavaa! Mailman tavara Myös on katoova. Unhota siis se, Aina rukoile! Mailman kunnia, Myrkky makea,
Laps olin kun hän riensi pois, kun rauha päättihen, Vaan muistan muhkeen kulkunsa, mä aina muistan sen. Näkönsä, töyhtönsä, lakkinsa Ja silmäripseins varjoa; En koskaan sitä unhota Hän kuin olj herttainen.
Jumala sen onnen meille suokoon! *Edelliset, Wasjka ja Mischka.* Wasjka. Donin mailta ma oon, Kasakoilta nyt tuon Tervehyisiä näin Aromailtamme päin. Hei! Kotimaani on Don, Ilokas, suruton; Sulonurmia sen Min' en unhota, en! Hei! Kotimaanipa tuon Minä muistoja juon; Läpi maailmojen Sodin sen etehen. Tuo syntymämaa Ikilempeni saa; Sitä ain' ikävöin Minä päivin ja öin. Juhana.
Kas! tuolta tieni loistaa valossa kuutaman: Nyt teit' en koskaan unhota ma, en mä. Kyll' olen köyhä, ei mull' ole kultaa, tavaraa, Mut Herran nimeen vannon: mun tähteni ei saa Noin raskahasti metsä huokaella.» Pääskynen 27/12 1873. V. Rydberg.
Nojaten muuria vasten tuijotti Boleslav miehiin heidän noustessaan rattaille. Istuimellaan kääntyi Engelbert vielä kerran häneen päin: »Ja älä unhota Reginaa», sanoi hän, »jos hän nimittäin pääsee hengissä. Hänelle olet kiitollisuuden velassa, et meille.» »Hyvä on», vastasi Boleslav, ymmärtämättä sanojen tarkotusta. »Hyvästi siis!» »Niin, hyvästi, ja onnellista matkaa!»
Nyt mene, Valio ystäväni, urho armas! Valpuris' antaa sinut isänmaalle. WILHELM. Oi, pyhä Innosents, kuink' oiva tyttö! Hyvästi, isä arvoinen! Mun poikan'! Teit' enkel'joukot taivaan suojaavat. AKSEL. Hyvästi, Valpur! Varro vähän! Kerran Viel', Aksel, viime kerran katsoa Mun suo sun ihanaisiin sankar'-silmiis. Hyvästi! VALPURI. Nyt en unhota sua koskaan. VIIDES N
Jabaster ei ole mikään kenraali." "Ei, ei ollenkaan. Alroy on epäilemättä mielissään, kun hän saa jättää Jabasterin kotiin. Rumin sultani ei liene aina niin armelias." "Ha! ha! se vasta oli pako!" "Taivasten kautta! Minä luulin, että kaikki oli hukassa. Teidän päällekarkauksenne oli todella komea." "Minä en koskaan unhota sitä. Minä olin vähällä ratsastaa Jabasterin kumoon."
Tarkoin punnitsematta oli hän kuitenkin aina pitänyt Helenan rakkautta luotettavana ankkurinpaikkana, jota eivät mitkään myrskyt voisi mylleröittää. "Kun tulet takaisin, en minä siis ole sinulle mikään", virkkoi hän. "Minä en koskaan unhota, että sinä olet lapseni isä", vastasi Helena lempeästi. "Ja että sinä olit ensimäinen ja ainoa rakkauteni!"
Ensin meidän yön halki oli ratsain mentävä vuoriharjun yli, jota matkaa en hevin unhota; jääkylmä tuuli loi lumiräntää silmiimme noilla aavoilla puuttomilla vuoren lakeuksilla. Ja pimeys oli niin sysimusta, että hädin tuskin näin opasta.
Mutta lukijamme olkoot huoleti: jos d'Artagnan unhottikin tai näytti unhottaneen isäntänsä, emme me häntä unhota, ja me tiedämme missä hän onkin. Vaan tällä kertaa tehkäämme samoin kuin tuo rakastunut gaskonjalainen. Mitä kelpo kauppiaasen muutoin tulee, kyllä me palaamme häneen myöhemmin.