Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Oi, ootteko nähnehet illan kuun ja kuullehet kuisketta metsän puun, min ylitse valkeat hattarat suvitaivaalla vaeltavat? Tai ootteko koskaan te painaneet pään kesäistä nurmea vastaan, kun heinäsirkat on helisseet ja raikunut laulu rastaan? Sinikellot tokko ne keinuivat, lepinkäiset tokko ne leijuivat, ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? Sitä tuoksua unhota et.
Teidän nimenne on Jetter. JETTER. Suuri armo teiltä, että vielä muistatte sen! EGMONT. Min' en helposti unhota, ketä kerran olen nähnyt ja puhutellut. Ja nyt hyvät miehet, tehkää mitä teihin tulee, pitääksenne rauhaa yllä! Te olette jo kyllin huonossa huudossa ennestään. Elkää ärsyttäkö kuningasta enää! Hänen kädessään on kuitenkin lopulta valta ja voima.
Tulen, ja sua kiitän Elsani vastasi Antti, syleillen vapaalla käsivarrella vaimoaan kiitän tästä ja kiitän siitäkin illasta, jolloin juuri nyt kymmenen vuotta sitten ainoan kerran neuvosi ylenkatsoin. Unhota se jo! Ei niin, mun armas vaimoni, vaan muistelkaamme sitä ilolla, sillä se kuitenkin perusti onnemme.
Mutta miten tahansa ja milloin hyvänsä me eroamme toisistamme, me emme suinkaan, kukaan meistä, unhota pikku Tim'iä vai kuinka? Häntä, joka ensiksi meni pois meidän joukostamme?" "Ei milloinkaan, isä!" huusivat kaikki.
Elä unhota, mitä olen sanonut sinulle ja että sinä olet minun poikani, jota minä rakastan niinkun itseäni. Mutta elä virka siitä, sillä se virsi maksaa sinulle onnesi ja vieläpä vapautesikin, jos ilmoittaisit tämän suuren tärkeän salaisuuden." "Olkaa täydellisesti huoleton siitä," vakuutti Petter ja suuteli abbotin kättä.
Nyt vasta huomasi Elias, miten vähän Miihkali oli tiennyt. Hän melkein katui, että oli mitään sanonut, ja vastasi: »Unhota, mitä sanoin; älä anna sen himmentää kaunista valoa, joka kultaa maailmaa ympärilläsi. Olkoon se, mitä äsken kuulit, niinkuin ei sitä koskaan olisi sanottu eikä edes ajateltukaan.» »Miksipä sanomatta; ei se haittaa.
Minä en koskaan unhota, kuinka kääntelin ja vääntelin; kuinka väsyksiin asti ajattelin Agnes'ia ja tätä ilkeätä olentoa; kuinka mietin, mitä minä voin tehdä ja mitä minun tuli tehdä; kuinka en päässyt mihinkään muuhun päätökseen, kuin että paras asia, joka minun sopi tehdä Agnes'in rauhaa varten, oli se, etten tehnyt mitään, vaan pidin takanani, mitä olin kuullut.
Hän näytti niinkuin olisi minulle vielä sanonut: »poikani! väellä Jumalan pelossa, rehellisyydellä ja kunnialla ihmisten edessä, äläkä unhota niitä neuvoja ja opetuksia, joita sinulle olen antanut!» Minun valloitti silloin syvä murhe. Minä nakkausin toiseen vuoteeseen ja itkin siinä salaa melkein koko sen päivän, eikä kukaan voinut minua lohduttaa. Olihan siinä syytäkin suruuni.
Ja vaikka hänellä on tämmöiset syvät ajatukset ja yhtä laveat huolet, kuin kuninkaalla taikka arkkipiispalla, ottaa hän osaa lastensa leikkeihin, niinkuin hän itse olisi lapsi; eikä hän koskaan unhota, jos hän matkoillansa joutuu markkinoille, tuoda kotiin tuliaisia pienokaisillensa.
Että Calonius ei huolinut siitä vähästä sateesta ja muusta tyhjästä herrastelemisesta, oli häneltä aivan oikein tehty. Nyt onnea omille matkoillenne. Elä unhota itkuvirsiä kirjoittaa Inkerikoilta sekä Suomalaisiltakin länsi Inkerin maalta, ja kirjoita tarkoin ylös, mitkä ovat Suomalaisilta mitkä Inkerikoilta. Kirjoita minullekin Liperiin yhtä toista, niin kirjoitan minä sitte vastaan Sinulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät